”Miten unohdetaan sellainen, mitä ei
voi unohtaa?”
Kirsti
Ellilä oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailja, ja kirjaston tietokantaa
tutkimalla selvisi, että hänhän on kirjoittanut vaikka mitä: palkittuja lasten-
ja nuortenkirjoja sekä romanttista viihdettä aikusille.
Ellilän uusin romaani Tuntemattomat (2015 Karisto) ei kuulu mihinkään edellä mainittuun
kategoriaan, vaan on koskettava tarina ihmisistä, menneisyyden painolastista ja
vuodesta 1918. Siinä ei ole pisaraakaan romanttisen viihteen siirappisuutta.
Tuuli
on perinyt isänsä kuoleman jälkeen Annalan: ison ja rapistuneen huvilan, jossa
hän on viettänyt lapsuutensa lämpimiä kesiä. Tuuli palaa Annalaan ja talo
hermostuttaa häntä. Se tuntuu huokailevan Tuulille tuttuja tarinoita, mutta
vieläkin enemmän niitä tarinoita, joita ei koskaan kerrottu ääneen.
Jotta
Tuuli oppisi elämään omaa elämäänsä, on hänen ensin tehtävä tiliä menneisyyden
kanssa. Annalassa häntä odottaa Kai, nuoruudenrakkaus, joka edelleen vetää
puoleensa. Pienessä naapurituvassa asustaa Teivo, Tuulin isän kasvattiveli,
jonka taustasta Tuuli on kuullut vain kuiskauksia. Lähelle on muuttanut myös tiukkailmeinen
Maria, joka tuntuu tietävän enemmän kuin uskottelee.
Tuulin
suvun salattu menneisyys liittyy Tammisaareen ja vuoteen 1918. Rannikkokaupunki
ei suinkaan merkitse kaikille idyllistä purjehtijoiden kesäparatiisia:
joillekin se tuo ensimmäisenä mieleen vankileirien helvetin. Tuuli alkaa keriä
johtolankoja kasaan sieltä täältä ja pikku hiljaa järkyttävä kokonaisuus alkaa
hahmottua. Voiko totuus vapauttaa vai olisiko epävarmuudessa eläminen sittenkin
ollut parempi vaihtoehto? Voivatko suvun sieluihin syvälle syöpyneet haavat
koskaan parantua?
Ellilä
rakentaa tarinaansa Tuulin ja Annalan salaisuuksien ympärille viipyilevästi ja
harkiten. Hän katsoo henkilöitään lempein silmin ja lähettää lukijoille kirjan
viimeisellä sivulla viisaan ajatuksen. ”Hän
oli alkanut yhä selvemmin ymmärtää, miten puhumattomuus oli säilöntäaihe. Se loi
umpion, joka säilytti menneisyyden muuttumattomana, ja kaikesta siitä mistä ei
puhuttu, tuli tulehtunut hermo, joka alkoi ohjailla elämän liikeratoja.” Niinhän
se taitaa olla.
Tartu
tähän:
1.
Jos rakastat rauhallista kerrontaa.
2.
Jos Suomen historia ja erityisesti vuosi 1918 kiinnostaa sinua.
3.
Jos pidät koskettavista sukutarinoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti