”Vain urheilun olin itse valinnut.
Sitäkään en ollut koskaan rakastanut.”
Karo
Hämäläisen uutuus Yksin: romaani Paavo Nurmesta (2015 WSOY) olisi saattanut
jäädä minulta hyvinkin lukematta, ellen olisi lukenut Jean Echenoz´n romaania
juoksijalegenda Emil Zatopekistä.
Echenoz osoitti teoksessaan Pitkä juoksu (2010),
että kestävyysurheilijasta, hänen harjoittelustaan ja kisailuistaan saa
kirjoitettua hyvän ja koskettavan kirjan, josta kestävyysurheilusta
kiinnostumatonkin yllättävästi kiinnostuu – jopa innostuu!
(Lukuneuvojan
arvioon Echnoz´n hurmaavasta romaanista pääset tutustumaan täältä.)
Echenoz´n
ansiosta Karo Hämäläisen teos suorastaan veti minua puoleensa. Millaisen
tarinan hän kertoisi Suomen omasta legendasta, Paavo Nurmesta, joka oli minulle
tuttu lähinnä pronssisena patsaana, jonka liepeillä silloin tällöin pyörin
etsimässä autolleni parkkipaikkaa Helsingissä. Tietoni Paavo Nurmen
saavutuksista ja elämästä yleensä olivat hävyttömän huonot. Nyt tiedän onneksi
jo enemmän.
Karo
Hämäläisen hienossa romaanissa Paavo Nurmi tilittää elämänsä kulun lukijalle. Nurmi alkoi harjoitella kestävyysjuoksua jo hyvin nuorena, koska huomasi olevansa
siinä hyvä. Hän ei piitannut valmentajien ohjeista, vaan harjoitteli
sinnikkäästi omalla tyylillään, temmollaan ja systeemillään.
Periksiantamattomuudellaan hän voitti Suomelle yhdeksän olympiakultaa ja liudan
muita mitaleja ja hän on edelleen yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä
olympiaurheilijoista.
Tämän
moni varmasti jo tiesikin. Hämäläisen kirja pureutuu menestystä paljon
syvemmälle ja kirjailijan käsittelyssä Nurmi paljastuu varsinaiseksi
jästipääksi, jolla oli pakonomainen tarve olla aina paras ja voittamaton. Niin
urheilussa kuin myöhemmissä liiketoimissaankin. Nurmi ei koskaan juossut siksi,
että olisi rakastanut juoksemista, vaan siksi, että hän olisi jotain. Ja tappiota hän vihasi - voitoilla ei niinkään ollut merkitystä.
Hämäläisen kirjassa Nurmen menestyksen alla piilotteee pieni poika, joka halusi
päihittää isänsä. Poika, joka oli tyypilliseen suomalaiseen tapaan kasvatettu
ajattelemaan, ettei sinusta ikinä mitään tule. Poika, jolle ei oltu koskaan
suotu hellyyttä ja joka oli joutunut peittämään omat tunteensa. Poika,
joka ei juossut treenatakseen, vaan siksi, että saisi olla yksin, koska kotona
häntä ei kukaan kaivannut.
Turvaa
tämä poika oppi hakemaan matematiikasta. Numeroiden avulla Nurmi kalkuloi
itsensä voittoon ja piinasi ruumiinsa muita sitkeämmäksi. Laskelmointi vei
hänet urheilussa pitkälle ja hän yritti hallita koko elämäänsä järkeilyllä,
mutta sama taktiikka ei pädekään ihmissuhteissa. Hämäläisen Nurmi on hyvin
onneton mies.
Öisin
Paavo kuulee isänsä äänen, joka sanoo hänelle lempeästi totuuden: ettei hän ole
oikeasti saavuttanut mitään. Sillä kultamitalit, maailmanennätykset ja
tuottoisat bisnekset eivät tuo ihmiselle onnea. Niistä voi iloita vain silloin,
kun rinnalla on ihmisiä, joiden kanssa iloita. Ja läheisiin ihmissuhteisiin
verrattuna ulkoisilla meriiteillä ei ole mitään merkitystä, eikä Nurmella ollut
koskaan ketään. Hämäläisen kirja on pohjimmiltaan hyvin surullinen tarina ja
viimeisillä sivuilla tulee tippa linssiin väkisinkin. Kunpa itse osaisi elää niin ettei katuisi elämättömyytään.
Hämäläisen
toteava ja napakan lyhytlauseinen tyyli sopii hyvin hänen insinöörimäisen
yksioikoiselle ja nautintokielteiselle minäkertojalleen. Hän onnistuu luomaan
hienon oman versionsa tuimasta ja salaperäisestä juoksijalegendastamme,
lentävästä suomalaisesta, jonka saavutuksista kyllä tiedetään, mutta ihmisestä
niiden takana hyvin vähän. Hämäläisen Nurmi osoittautuu mieheksi, joka inhosi
parrasvaloissa paistattelua, treenasi paetakseen itseään, eikä koskaan uskonut
siihen, että häntäkin varten olisi maailmassa ehkä ollut joku.
Huom! Myös juoksua harrastava voi saada kirjasta
tsemppiä harjoitteluun ja hymyn huulille lukiessaan Nurmen yksioikoisia
treeniohjeita: Voitat, jos juokset muita nopeammin.” ”Jos haluaa oppia
juoksemaan kovaa, on juostava kovaa.” Ei se sen mutkikkaampaa ole.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea koskettavan tarinan.
2.
Jos suomalaisen urheilun historia kiinnostaa sinua.
3.
Jos pidät kotimaisesta laatukirjallisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti