Johannes Lahtinen: Galileo

Johannes Lahtisen Galileo (2015 Gummerus) kertoo mukaansa tempaavasti, millainen elämä kaikkien tietämällä tiedemiehellä Galileo Galileilla kenties oli. Galileon vaiheet tunnetaan hyvin ja elämäkertoja hänestä on kirjoitettu monia. Verevän romaanin muodossa historia herää kuitenkin eloon eri tavalla ja saa sellaisenkin lukijan kiinnostumaan, joka ei tieteentekemisen historiasta yleensä innostu.

Romaani lähtee liikkeelle Sienasta, arkkipiispan asunnosta, johon Galileo on siirretty Roomasta kärsimään elinikäistä arestirangaistustaan. Sen hän on saanut puolustaessaan jääräpäisesti aurinkokeskeistä maailmankuvaa, johon katolinen kirkko ei 1600-luvulla halunnut vielä uskoa.

Seitsemääkymmentä lähenevä Galileo kärsii jo ruumiintoimintojensa heikkenemisestä, mutta ahdistavinta hänelle on kuitenkin aresti talossa, josta ei näe kauas. Hän on köyhimpinäkin elämänvaiheinaan pyrkinyt aina asumaan korkealla: kattojen yläpuolella, jossa katse voi kiinnittyä kaukaisuuteen ja ajatukset päästä lentoon. Nyt hän joutuu kärvistelemään kämpässä, josta ei näe mihinkään. Väsyneenä ja luovuutensa hukanneena Galileo palaa mietteissään kauas – aikaan, jolloin kaikki oli vielä alussa ja mahdollista.

Johannes Lahtinen kuljettaa lukijaa Galileo Galilein matkassa viidenkymmenen vuoden ajan. Tarina saa alkunsa vuodesta 1591, kun Galileon isä kuolee ja Galileosta tulee vähän alle kolmekymppisenä perheensä pää, joka alkaa vastentahtoisesti huolehtia äidistään ja sisaruksistaan. Galileon äiti liittoutuu nuoremman poikansa kanssa Galileota vastaan, eikä Galileo saa hyväksyntää myöskään tiedepiireissä. Syynä jälkimmäiseen on Galileon suoranainen röyhkeys.

Lahtinen maalaa Galileosta hyvin ristiriitaisen kuvan. Toisaalta tämä vaikuttaa vilpittömältä ja epävarmaltakin ja toisaalta taas törkeältä pyrkyriltä, joka kyynärpäätaktiikalla raivaa tietään eteenpäin. Vihamiehien määrä vain lisääntyy vuosien edetessä, mutta Galileo porskuttaa maanisen itsevarmasti eteenpäin. Vaikka Galileo sai lopulta omiin nimiinsä kaiken, minkä halusi, oliko tämä tähtitieteen, matematiikan ja fysiikan uranuurtaja sittenkin sisimmässään onneton ihminen? Sellaista Lahtinen kirjansa lopussa vähän vihjailee.

Lahtinen kirjoittaa rikasta ja rönsyilevää kieltä ja sekoittaa hieman hämmentävästi mukaan myös nykykielen ilmaisuja. Kirja vaatii siis lukijalta keskittymistä, eikä sitä voi sen vuoksi hotkaista nopeasti yhdessä illassa. Tosin on kirja aika paksukin, lähes 700 sivuinen järkäle. Lahtisen kynä kieputtaa taitavasti Galileo Galilein elämän helposti omaksuttavaan muotoon ja herättää henkiin 1600-luvun italialaisen elämänmenon ja maailmankuvan.

Lahtisen Galileosta tulee mieleeni myös eräs toinen teos. Melania G. Mazzuccon Mestarin tunnustukset (2009 Avain) kertoo 1500-luvulla eläneestä venetsialaisesta taidemaalarista Tintorettosta, joka makaa kirjan aloitusluvussa kuolinvuoteellaan ja muistelee sitten luku luvulta elämäänsä. Mazzuccon ja Lahtisen kirjat muodostavatkin mahtavan lukuparin Italian historiasta kiinnostuneelle lukijalle. 

Tartu tähän:

1. Jos pidät verevistä historiallisista romaaneista.

2. Jos tieteen historia kiinnostaa sinua.

3. Jos fanitat Italiaa.