Simon Lelic: Laitos

Ihastuin Simon Lelicin psykologiseen jännäriin Tuomio siinä määrin, että hankin heti käsiini myös Lelicin edellisen suomennoksen Laitos (2012 Like, suom. Terhi Kuusisto) ja täytyy sanoa, että harvoin törmää kirjallisuudessa näin tömäkkään alkuun. Heti ensimmäisen lyhyen luvun jälkeen lukija on tiukasti koukussa. 

Tavallinen perheenisä Arthur Priestley pidätetään kesken työpäivän. Sen jälkeen hänestä ei kuulu mitään. Priestleyn vaimo ei suostu uskomaan, että hänen miehensä olisi ollut mukana missään hämäräpuuhissa – tämähän on herran jestas ihan tavallinen hammaslääkäri. Vaimo lähtee selvittämään yhdessä toimittaja Tomin kanssa, mitä Arthurille on tapahtunut, sillä tämä ei suinkaan ole ainoa salaperäisesti kadonnut...

Simon Lelic kirjoittaa vetävästi vähän erilaisia jännäreitä ja näyttää luottavan psykologisen jännityksen voimaan. Laitos saa Tuomion tapaan lukijassa kylmänväreet aikaiseksi ja aluksi epäuskottavalta tuntuva juoni alkaa tarkemmin ajateltuna vaikuttaa kovin tutulta. Valtio ylläpitää salaista pidätyskeskusta, johon on suljettu ihmisiä. Pidätetyistä ei kerrota julkisuuteen mitään. Laitoksen olemassaolo kielletään jyrkästi. Toimittajia ei päästetä paikalle. Pidätetyille ei ole luvassa oikeudenkäyntejä. He vain odottavat ja odottavat. Kuulostaako tutulta?

Tartu tähän:

1. Jos olet kyllästynyt pohjoismaiseen poliisikirjallisuuteen.

2. Jos haluat lukea vähän erilaisen jännärin.

3. Jos pidät psykologisesta jännityksestä.