Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?

Nyt se on viimeistään myönnettävä: Kate Atkinson on tämän hetken parhaita jännityskirjailijoita. Atkinson kirjoittaa virkistävän erilaisia jännitysromaaneja, joihin uppoaa täysin ensimmäisiltä sivuilta saakka ja viimeisellä sivulla harmittaa, kun kaikki on ohi. 

Atkinsonin jännitys ei synny irtileikatuista raajoista, villeistä takaa-ajoista tai rikollisjengien ampumavälikohtauksista. Sen sijaan hän käsittelee kirjoissaan yksittäisten ihmisten ja perheiden sisäisiä tragedioita ja tekee sen taidolla.

Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013 Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus) on kolmas Atkinsonilta suomeksi ilmestynyt teos ja tähän mennessä sarjan paras. (Kaksi edellistäkin aivan loistavia.) Atkinsonin päähenkilö, yksityisetsivä Jackson Brodie, joutuu tällä kertaa täysin sattumalta selvittämään kadonneen lääkärin tapausta ja painiskelee kirjassa lopulta enemmän omien henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa kuin rikoksen kimpussa.

Brodien ohi kirjan keskeisimmäksi henkilöksi nousee 16-vuotias Regina ”Reggie” Chase. Hän on elämässään kovia kokenut tarmokas teini, joka höpöttää tiensä lukijoiden sydämiin. Reggie huolestuu työnantajansa katoamisesta, eikä suostu antamaan piiruakaan periksi, ennen kuin tämä löydettäisiin. Reggie on sinnikkyydessään ja hyväntahtoisuudessaan aseistariisuvan hurmaava hahmo, jolle ei toivo mitään muuta kuin hyvää. Tämän vinkeän tarinan hienoin helmi.

Kate Atkinsonille näyttää tapahtuvan päinvastoin kuin monelle muulle jännityskirjailijalle. Kun Jungstedtin ja kumppaneiden vuosittain ilmestyvät murhamysteerit ovat alkaneet aikaa myöten kiertää kehää ja tylsistyttää, Atkinson parantaa tasoaan joka kirjassaan. Atkinsonin jännityskirjallisuus on kirjallisuutta isolla koolla.

Tartu tähän:

1. Jos luulet, ettei jännityskirjallisuus ole sinun lajisi.

2. Jos haluat lukea älykästä psykologista kirjallisuutta.

3. Jos inhoat raakuuksilla mässäilyä.