Lukuneuvojana kirjailija Väinö Linna

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan menestystarina on uskomaton.  Se on edelleen Suomen neljänneksi myydyin kirja. Ohi kiilaavat vain Kalevala, Kiven Seitsemän veljestä ja Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Yli miljoona myytyä kappaletta Suomen kokoisessa maassa ei ole mikään pieni saavutus.

Mikään toinen teos ei ole myöskään onnistunut yhdistämään suomalaisia samalla tavalla. Sen ottivat omakseen niin kriitikot kuin kansanmiehetkin ja sitä luettiin yhtä lailla salongeissa kuin työmaillakin. Edvin Laineen elokuvaversio kiinnitti Tuntemattoman sotilaan tarinan lopullisesti suomalaiseen kallioperään ja siinä se edelleen on ja pysyy.

Tuntematon sotilas on myös kirja, johon lukemista karttavat pojat kouluissa usein hanakasti tarttuvat  ja mikä tärkeintä - oikeasti pitävät lukemastaan. Se on kirja, joka pystyy antamaan unohtumattoman lukuelämyksen niillekin, jotka eivät minkäänlaisiksi lukumiehiksi tunnustaudu. Ei mikään turha teos siinäkään mielessä.

Tuntematon sotilas syntyi Tampereella Puuvillatehtaankadun varrella. Linna uurasti suurteoksensa kimpussa iltaisin ja öisin pienen pöydän ääressä ja kirjoitti teoksensa ensimmäisen version perinteiseen tapaan kynällä paperille. Pian Linna sai ystävältään kirjoituskoneen lainaksi ja kirjoittaminen nopeutui. Täällä pohjantähden alla –trilogiansa hän paukutti valmiiksi omalla koneellaan: siihen kirjailijalla oli varaa vasta Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä.

Heti Tampereelle muutettuaan Linnasta tuli kaupunginkirjaston suurkuluttaja. Hän raahasi kotiinsa kirjoja niin paljon kuin sai henkilökunnalta luvan lainata ja jaksoi kerralla kantaa. Linna pyrki lukemaan kirjan päivässä ja sunnuntaisin meni kaksikin. Tuntemattoman sotilaan kirjoitusprosessin ollessa kuumimmillaan Linna keskittyi kuitenkin vain kirjoittamiseen, sillä olihan hänen hoidettava ensisijaisesti päivätyönsä Finlaysonin tehtaalla.

Mutta mistä kirjoista Väinö Linna itse nautti? Mistä teoksista hän kenties ammensi aineksia omiin tarinoihinsa? Mitä kirjoja hän olisi suositellut eteenpäin, jos joku olisi kysynyt? Yrjö Varpion Linna-elämäkerran (2006 WSOY) perusteella Väpi olisi voinut suositella vaikkapa näitä teoksia tähän tyyliin:

Väinö Linna suosittelee:

1. F.M. Dostojevskin tuotanto

”Innostuin lukemaan Dostojevskiä sodan jälkeen palattuani rintamalta kotiin. Rikoksen ja rangaistuksen luin eräänlaisen hurmoksen vallassa yhtenä yönä. Karamazovin veljeksistä, Riivaajista ja Idiootista pidin myös.

Dostojevski osaa kertoa ihmismielen sisäisestä myllerryksestä hienosti. Jotkut myöhemmät tutkijat sanovat, että esikoisromaanissani (Päämäärä) näkyy selvästi tämän venäläisen mestarin vaikutus.”

2. Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä (suom. 1912)

”Pidin helvetistä, mutta taivas oli liian paljon minulle.” (alkuperäinen sitaatti)

3. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä ja Frans Eemil Sillanpään tuotanto

”Kivi ja Sillanpää ovat minulle suomalaisen kirjallisuuden suurimpia mestareita. Olen lukenut heidän teoksensa kannesta kanteen. Sillanpään tuotannossa erityisen hienoa on lämmin kotiseutukuvaus. Siitä muistuvat mieleeni omat kotikonnut Urjalassa. Kivi taas tuntuu läheiseltä jo taustansakin vuoksi. Me molemmat olemme köyhistä oloista, mutta kirjoittamisen riivaamia.”

4. Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta (suom. 1929)

”Mielenkiintoinen sotaromaani. Luin tämän samoihin aikoihin kun kirjoitin Tuntematonta sotilasta. Tässä pohditaan ehkä liian paljon syntyjä syviä - ei rintamalla tositoimissa ehdi sellaisia asioita märehtiä.”

Hyviä lukuhetkiä!

Lähde: Yrjö Varpio: Väinö Linnan elämä (2006 WSOY)

Huom! Alkuperäiset suorat sitaatit on mainittu erikseen. Muut sitaatit Lukuneuvojan  muotoilemia lähdeteoksen perusteella.