Lukuneuvojana kirjailija Mooses Mentula

Kuva: Veikko Somerpuro

Mooses Mentulalle meinasi käydä huonosti. Lukuinto hiipui teini-iässä. Nuortenkirjat tuntuivat liian lapsellisista ja aikuisten kirjat puisevilta. Onneksi nuori mies huomasi vanhempiensa kirjahyllyn perimmäisestä nurkasta Nabokovin Lolitan ja Millerin kääntöpiirit. Johan alkoi kirjallisuus taas kiinnostaa!

Aikuisena Mentula alkoi pohtia omien tekstiensä julkaisemisesta - olihan hän jo pitkään raapustellut kaikenlaista pöytälaatikkoon. Elokuvanteosta haaveilevan ystävän kanssa tulevaisuudenunelmia vatvottiin vuoden päivät, mutta kumpikaan ei saanut mitään konkreettista aikaan. Sitten jompi kumpi keksi lyödä miehiseen tyyliin asiasta vetoa: viiteenkymmeneen ikävuoteen mennessä Mentula kirjoittaisi kirjan ja ystävä tekisi elokuvan.

Vedonlyönnin innoittamana Mentula ryhtyi heti toimeen ja toteutti unelmansa. Hän julkaisi novellikokoelmansa Musta timantti vuonna 2011 ja tänä vuonna 2013 häneltä ilmestyi koskettava romaani Isän kanssa kahden. (Yksi Lukuneuvojan omista suosikeista vuoden 2013 kirjallisuuden joukossa.) Uusi romaanikin on Mentulalla jo työn alla. Lukijoiden suureksi onneksi.

Mooses Mentula suosittelee:

1. Veijo Meri: Manillaköysi (1957 Otava)

“Luin Manillaköyden ensimmäisen kerran aikoinaan yläasteen pakollisena luettavana. Olin etukäteen päättänyt, että kirja on tylsä, mutta se läpäisi panssarini. Tämän jälkeen olen lukenut kirjaa toistuvasti.

En pidä Manillaköyttä niinkään sotakirjana, vaan kuvauksena elämän kaoottisuudesta. Jokaisen tulee löytää oma manillaköysi kietaistavaksi vyötärön ympärille, että saa maailman mielettömyyteen tolkkua. Pienoisromaanin vertauskuvallisuus kestää, vaikka maailmantilanteet muuttuvat.“

2. Eric-Emmanuel Schmitt: Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset (2005 Like)

“Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset kertoo juutalaispojan ja islaminuskoisen ruokakauppiaan ystävyydestä. Se jättää lohdullisen ja luottavaisen olon: maailmankatsomuksia voidaan asetella vastakkain valtiotasolla, yksilöiden keskinäinen kanssakäyminen on onneksi aivan eri asia. Kirja on koskettava, mutta sisältää myös ronskia huumoria: "Yksitoistavuotiaana rikoin säästöpossuni ja lähdin huoriin."

3. Timo Mäkelä: Emil ja Sofi: sarjakuvaromaani (2005 Arktinen banaani)

"Vasta kun aikaa kuluu, asiat saavat arvonsa."

“Emil ja Sofi on melankolinen rakkaustarina tsaarinajan Helsingistä. Tyylikkäästi piirretyt mustavalkoiset kuvat kertovat ajasta, joka on jo mennyt. Tätä kirjaa ei saa ahmia, vaan siitä kuuluu nautiskella yökahvin kera villasukat jalassa, kun ulkona sataa ja tuulee.  

4. Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (1952 WSOY)

"Mutta mikä on mittarimatosen luontainen tärkeysasema maapallojärjestelmässä. Mitä sillä on täällä tekemistä?"

“Kainuulaisena miehenä koen hengenheimolaisuutta Konsta Pylkkäseen. Ovatpa vanhempanikin ajatelleet Konstan kaveria Mooses Pessiä antaessaan minulle lempinimen Mooses. Veikko Huovinen on kirjoissaan aina pienen puolella ja kohtelee kirjojensa hahmoja lämmöllä ja kunnioituksella. Kuhmon perukoilla liikkuessani olen tavannut useita havukka-ahon ajattelijoita.”

Hyviä lukuhetkiä!