”Rose Bustamente oli Vera Candidan
isoäiti, ja ennen kuin hänestä tuli paras lentokalanpyytäjä meren tällä
laidalla, hän oli ollut Vatapunan kaunein huora. --- Rosea ei koskaan kiusattu
ensimmäisen ammattinsa takia, ei silloin kun hän vielä harjoitti sitä eikä
sittenkään kun hän oli jättänyt sen. Naiset olivat kyllin herkkäuskoisia
ajatellakseen, että jos kylässä olisi yksi Rose, heidän miehensä eivät lähtisi
etsimään kauempaa, ja he olivat kyllin ovelia kiittääkseen Rosea kun tämä teki
sen, mitä he itse eivät enää niin usein halunneet tehdä, yhtä viekoittelevasti
kuin he itse avioliittonsa alkuaikoina. Niin Rose sai elää monta vuotta
rauhassa ja hänen elämänsä sujui mutkattomasti kunnes Jeronimo saapui
Vatapunaan.”
Näin
alkaa Véronique Ovaldén vallan mainio kirja Mitä tiedän Vera Candidasta (WSOY
2011, suom. Ville Keynäs) Kirja kertoo kolmen naisen kohtaloista kuvitteellisella
Karibianmeren saarella. Isoäiti Rose Bustamente ja hänen tyttären tyttärensä
Vera Candida ovat rohkeita, sitkeitä sissejä, jotka eivät jää nurkkaan
vollottamaan epäreilua kohtelua, vaan ottavat elämänsä omiin käsiinsä ja
tekevät ratkaisuja, jotka tuntevat sisimmässään oikeiksi. Vaikka kirjassa
maailma on miesten, ei naisten tarvitse kynnysmatoiksi alistua.
Siitä
huolimatta että tarinassa tapahtuu kauheita, kirjaa lukee lähes koko ajan hymy
huulilla. Ovaldé ei mässäile yksityiskohdilla ja lukijalla säilyy koko ajan usko henkilöihin ja heidän
pärjäämiseensä. Kielellisesti
kirjassa on samaa henkeä kuin esimerkiksi Sadan vuoden yksinäisyydessä. Herkullisesta
kielestä kertovat jo mielikuvitusta ruokkivat lukujen nimet: Lurjusten armahdus,
Kadotettujen sielujen merimatka, Rose Bustamenten lapsenlapsenlapsen
geneettiset vajaavuudet tai Monica Rosen sivuspagaatit. Mitä tiedän Vera
Candidasta on täydellinen kesäkirja.
Parasta
kirjassa on isoäiti Rose Bustamenten ronski hahmo, joka kokemastaan
kärsimyksestä huolimatta on onnistunut säilyttämään elämänilonsa ja vahvan
itsetuntonsa. Hänen suorapuheiset elämänohjeensa hymyilyttävät (ainakin
naislukijaa):
”Rose Bustamente oli aina sanonut
että kannatti valita itseään vanhempi mies ”koska he ovat jo ratkaisseet omat
ongelmansa ja voivat keskittyä sinun ongelmiisi.”
” [Rose Bustamente] ei koskaan
sanonut sitä mitä Vatapunan naiset hokivat hokemasta päästyään, että miehen
piti olla ahkera, naistaan rakastava ja kunnioittava, koska kuullessaan sen Rose
Bustamente käänsi katseensa taivaaseen, kohautti olkapäitään ja huudahti, Yhtä
hyvin voi odottaa sadetta aasin perseestä.”
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät herkullisesta kielestä ja hyvästä suomennoksesta.
2.
Jos etsit täydellistä lomakirjaa.
3.
Jos haluat lukea kirjan, jossa suru sekoittuu nauruun.
Tämä on kyllä jännä kirja. Vieläkin muistan miten kirjan kuuma ilmasto kuin tuntui tulevan ulos kirjan sisältä. :)
VastaaPoistaSamat sanat! Tuntuu uskomattomalta, ettei Ovaldé kertomansa mukaan ole koskaan edes käynyt Karibialla ja silti osannut kuvata sitä niin autenttisen oloisesti.
Poista