maanantai 10. kesäkuuta 2013

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta


”Rose Bustamente oli Vera Candidan isoäiti, ja ennen kuin hänestä tuli paras lentokalanpyytäjä meren tällä laidalla, hän oli ollut Vatapunan kaunein huora. --- Rosea ei koskaan kiusattu ensimmäisen ammattinsa takia, ei silloin kun hän vielä harjoitti sitä eikä sittenkään kun hän oli jättänyt sen. Naiset olivat kyllin herkkäuskoisia ajatellakseen, että jos kylässä olisi yksi Rose, heidän miehensä eivät lähtisi etsimään kauempaa, ja he olivat kyllin ovelia kiittääkseen Rosea kun tämä teki sen, mitä he itse eivät enää niin usein halunneet tehdä, yhtä viekoittelevasti kuin he itse avioliittonsa alkuaikoina. Niin Rose sai elää monta vuotta rauhassa ja hänen elämänsä sujui mutkattomasti kunnes Jeronimo saapui Vatapunaan.”

Näin alkaa Véronique Ovaldén vallan mainio kirja Mitä tiedän Vera Candidasta (WSOY 2011, suom. Ville Keynäs) Kirja kertoo kolmen naisen kohtaloista kuvitteellisella Karibianmeren saarella. Isoäiti Rose Bustamente ja hänen tyttären tyttärensä Vera Candida ovat rohkeita, sitkeitä sissejä, jotka eivät jää nurkkaan vollottamaan epäreilua kohtelua, vaan ottavat elämänsä omiin käsiinsä ja tekevät ratkaisuja, jotka tuntevat sisimmässään oikeiksi. Vaikka kirjassa maailma on miesten, ei naisten tarvitse kynnysmatoiksi alistua.

Siitä huolimatta että tarinassa tapahtuu kauheita, kirjaa lukee lähes koko ajan hymy huulilla. Ovaldé ei mässäile yksityiskohdilla ja lukijalla säilyy  koko ajan usko henkilöihin ja heidän pärjäämiseensä.  Kielellisesti kirjassa on samaa henkeä kuin esimerkiksi Sadan vuoden yksinäisyydessä. Herkullisesta kielestä kertovat jo mielikuvitusta ruokkivat lukujen nimet: Lurjusten armahdus, Kadotettujen sielujen merimatka, Rose Bustamenten lapsenlapsenlapsen geneettiset vajaavuudet tai Monica Rosen sivuspagaatit. Mitä tiedän Vera Candidasta on täydellinen kesäkirja.

Parasta kirjassa on isoäiti Rose Bustamenten ronski hahmo, joka kokemastaan kärsimyksestä huolimatta on onnistunut säilyttämään elämänilonsa ja vahvan itsetuntonsa. Hänen suorapuheiset elämänohjeensa hymyilyttävät (ainakin naislukijaa):

”Rose Bustamente oli aina sanonut että kannatti valita itseään vanhempi mies ”koska he ovat jo ratkaisseet omat ongelmansa ja voivat keskittyä sinun ongelmiisi.”

” [Rose Bustamente] ei koskaan sanonut sitä mitä Vatapunan naiset hokivat hokemasta päästyään, että miehen piti olla ahkera, naistaan rakastava ja kunnioittava, koska kuullessaan sen Rose Bustamente käänsi katseensa taivaaseen, kohautti olkapäitään ja huudahti, Yhtä hyvin voi odottaa sadetta aasin perseestä.”

Tartu tähän:

1. Jos pidät herkullisesta kielestä ja hyvästä suomennoksesta.
2. Jos etsit täydellistä lomakirjaa.
3. Jos haluat lukea kirjan, jossa suru sekoittuu nauruun.

2 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä jännä kirja. Vieläkin muistan miten kirjan kuuma ilmasto kuin tuntui tulevan ulos kirjan sisältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Tuntuu uskomattomalta, ettei Ovaldé kertomansa mukaan ole koskaan edes käynyt Karibialla ja silti osannut kuvata sitä niin autenttisen oloisesti.

      Poista