Nick
ja Amy Dunne: onnellisen oloinen aviopari. Nick rosoisen komea työtön
toimittaja. Amy ihmeellisen kaunis varakas vaimo. Suorastaan täydellinen. Oikea
ihmetyttö!
Pariskunnan viisivuotishääpäivä muuttaa kuitenkin kaiken. Nick
saapuu kotiin ja huomaa etuoven olevan pahaenteisesti auki. Olohuone on
myllätty: lasinsiruja ja kaatuneita esineitä siellä täällä sikin sokin. Ja mikä
pahinta. Amya ei näkynyt. Amy oli
kadonnut.
Ihmetytön
katoaminen nousee heti otsikoihin ja kaikki liikenevät poliisivoimat
valjastetaan selvittämään tätä merkillistä tapausta. Kuka on siepannut Amyn? Miksi?
Miten? Onko Amy elossa? Kuollut? Mitä Amyn menneisyydestä tiedetään? Entä
Nickin? Voiko Nick olla syyllinen?
Gillian
Flynn koukuttaa lukijan kirjassaan Kiltti tyttö (WSOY 2013, suom. Terhi
Kuusisto) kieroon juonikuvioon, jossa mikään ei ole sitä, miltä ensin näyttää.
Juuri kun luulee tajuavansa, kaikki käännetään ympäri. Tällainen rakenne
viehättää minua jännityskirjallisuudessa ja olen aina ilahtunut, jos kirjailija
onnistuu huijaamaan luulemaan jotain, mikä ei sitten pidäkään paikkansa.
Tästä
ilahduttavasta rakenteesta huolimatta Kiltti tyttö ei ollut aivan niin huikea
lukuelämys kuin superlatiiviset ilmaukset sivuliepeissä antoivat odottaa:
sietämättömän jännittävä mestariteos, hämmästyttävän syvällinen jännäri, kerta
kaikkiaan fantastinen kirja. Kiltti tyttö on kyllä koukuttava, hyvin
kirjoitettu ja rakennettu jännäri, joka takuulla viihdyttää, mutta jotain jäi
omasta lukuelämyksestäni puuttumaan. Ehkä odotukset olivat liiankin korkealla. Kiltin
tytön jälkeen huomasin olevani ennen kaikkea yhteiskunnallisen pohjoismaisen
psykologisen jännityskirjallisuuden ystävä. Se on kirjallisuutta minun makuuni.
Tämä voi kuitenkin olla kirja juuri sinun makuusi. Kokeile!
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea kirjan, joka takuulla koukuttaa.
2.
Jos haluat kirjan, jonka parissa viihtyy viimeiselle sivulle saakka.
3.
Jos etsit täydellistä lomalukemista.
Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole
ollut vaikutusta tekstin sisältöön.
Minulle tämä oli sellainen okei-kirja. Minullakin taisivat nousta odotukset liian korkealle, ja hiukan jouduin pettymään. Ja kun ei minua oikein yllätettykään tarinan aikana sillä tavalla, että olisin jäänyt monttu auki tuijottamaan, niin luulen, että sekin vaikutti, etten aivan hurmaantunut. Minua on vaikea yllättää. Aika vähän luen tämän kaltaisia kirjoja, mutta saatan kiinnostua, jos on luvassa psykologistakin puolta niin kuin Kiltin tytön tapauksessa. =D
VastaaPoistaEn pitänyt tästä ollenkaan. Kieli oli kamalaa, henkilöhahmot liian stereotyyppisiä ja juonikuviokin ärsytti. Arvasin tapahtumat etukäteen enkä siis kokenut mitään yllätyksiä.
VastaaPoistaMinäkin petyin kirjaan, vaikka siinä oli hyviäkin juttuja. Pidin tuosta kieroudesta ja kerrontaratkaisusta, mutta hitaus ja epäuskottava loppu latistivat lukukokemusta kovasti.
VastaaPoistaMietiskelin jälkeenpäin miksi tämä jättikin niin haljun fiiliksen jälkeenpäin ja tulin siihen tulokseen, että yksi iso ongelma tarinassa on se, ettei kehenkään henkilöhahmoon samastu. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, eikä kenellekään toivo hyvää. Loppujen lopuksi ainakin minulle oli aivan sama, kuka "voittaa" pelin ja kuka häviää.
VastaaPoista