keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Frans Eemil Sillanpää: Hiltu ja Ragnar


Hiltu ja Ragnar: kertomus kahdesta ihmislapsesta ei ole se teos, joka ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen F. E. Sillanpäästä puhuttaessa. Se ei välttämättä tule monelle mieleen edes pitkän miettimisen jälkeen. Soisi tulla, sillä minun mielestäni se on nobelkirjailijamme paras teos. Myös Sillanpää itse piti teosta yhtenä parhaistaan.

Novelli Hiltu ja Ragnar ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1923 ja sitä voisi pituutensa puolesta nimittää myös pienoisromaaniksi. Tässä sadan sivun mittaisessa kertomuksessa Sillanpää kertoo koskettavan ja traagisen tarinan herraspoika Ragnarista ja palvelustyttö Hiltusta. Toivolan Hiltu saapuu nuorena ja kokemattomana tyttösenä maalta kaupunkiin herraskartanoon piiaksi. Nuori herra Ragnar iskee silmänsä tähän hiukan yksinkertaiseen maalaistyttöön ja lukija jo aavistelee, ettei tässä hyvin taida käydä.

Itsetietoinen ja ylimielinen Ragnar on kasvatettu olemaan palveluskunnan yläpuolella ja sen asenteen hän on toden totta hyvin omaksunut itselleen. Hiltu taas on saanut aivan toisenlaisen kasvatuksen: hän on passiivinen, alistuva ja liiallisen nöyrä. Kun tämä pelokas ja avuton nuori tyttö joutuu vastenmielisen ja tunteettoman Ragnarin vaikutuspiiriin, on tragedian kaikki ainekset koossa. Lukija voi vain murheellisena seurata sivusta, kuinka epätoivoinen Hiltu tekee ratkaisunsa.

Hiltu ja Ragnar aiheutti ilmestyessään pienoisen kohun. Sillanpää oli sijoittanut tapahtumat Tampereelle Liljeroosin perheen kesähuvilaan Pyhäjärven rannalle (nykyisen Varalan urheiluopiston alueella), jossa hän oli aikaisemmin toiminut kotiopettajana. Ragnarin äidissä tarkkasilmäiset tamperelaiset näkivät paljon samoja piirteitä kuin Liljeroosin rouvassa ja saivat siitä paljon aihetta kahvipöytäkeskusteluihin. Hiltun kohtalolle löytyy myös oikea esikuva pari vuosikymmentä aikaisemmista tapahtumista samaisessa huvilassa ja sekin antoi aihetta spekuloinnille.

Aina on olemassa ihmisiä, jotka voivat kuvitella saavansa kohdella muita miten sattuu ja aina on niitä, jotka alistuvat ja ottavat kaiken vastaan. Siksi Hiltun ja Ragnarin tarinakaan ei koskaan vanhene.

Tartu tähän:

1. Jos haluat tutustua kotimaisen kirjallisuuden unohdettuun helmeen.
2. Jos luulet, että kaikki vanhempi kirjallisuus on aikansa elänyttä.
3. Jos haluat lukea klassikon, mutta sinulla ei ole aikaa tiiliskivelle

Huom! Hiltu ja Ragnar löytyy monista kokoelmista. Itse luin sen Aarne Laurilan toimittamasta novellikokoelmasta vuodelta 1961.

2 kommenttia:

  1. Voi että, muistan että jouduin lukemaan tämän yläasteella vuonna haarniska ja kypärä; jokaiselle tuli joku suomalainen kirjailija ja minulle tuli Sillanpää, ja päädyin tähän kun se oli mukavan ohkainen. =D Oli kyllä ihan kauheaa pakkopullaa noin viisitoistavuotiaalle. =D En tiedä, olisinko nyt yhtään viisaampi. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Tuo fiilis on varmasti aika monella muullakin :) Minä tein Sillanpäästä kaikki äidinkielen esitelmät kouluaikana ja jostain syystä tykkäsin Hurskaasta kurjuudesta ja Hiltusta ja Ragnarista - jo teininä. Kokeile rohkeasti Hiltua ja Ragnaria uudelleen!

      Poista