Hiltu
ja Ragnar: kertomus kahdesta ihmislapsesta ei ole se teos, joka ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen F. E. Sillanpäästä puhuttaessa. Se ei välttämättä tule monelle mieleen
edes pitkän miettimisen jälkeen. Soisi tulla, sillä minun mielestäni se on
nobelkirjailijamme paras teos. Myös Sillanpää itse piti teosta yhtenä
parhaistaan.
Novelli
Hiltu ja Ragnar ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1923 ja sitä voisi pituutensa
puolesta nimittää myös pienoisromaaniksi. Tässä sadan sivun mittaisessa
kertomuksessa Sillanpää kertoo koskettavan ja traagisen tarinan herraspoika
Ragnarista ja palvelustyttö Hiltusta. Toivolan Hiltu saapuu nuorena ja
kokemattomana tyttösenä maalta kaupunkiin herraskartanoon piiaksi. Nuori herra
Ragnar iskee silmänsä tähän hiukan yksinkertaiseen maalaistyttöön ja lukija jo
aavistelee, ettei tässä hyvin taida käydä.
Itsetietoinen
ja ylimielinen Ragnar on kasvatettu olemaan palveluskunnan yläpuolella ja sen
asenteen hän on toden totta hyvin omaksunut itselleen. Hiltu taas on saanut aivan
toisenlaisen kasvatuksen: hän on passiivinen, alistuva ja liiallisen nöyrä. Kun
tämä pelokas ja avuton nuori tyttö joutuu vastenmielisen ja tunteettoman
Ragnarin vaikutuspiiriin, on tragedian kaikki ainekset koossa. Lukija voi vain murheellisena seurata sivusta, kuinka epätoivoinen Hiltu tekee
ratkaisunsa.
Hiltu
ja Ragnar aiheutti ilmestyessään pienoisen kohun. Sillanpää oli sijoittanut
tapahtumat Tampereelle Liljeroosin perheen kesähuvilaan Pyhäjärven rannalle (nykyisen
Varalan urheiluopiston alueella), jossa hän oli aikaisemmin toiminut
kotiopettajana. Ragnarin äidissä tarkkasilmäiset tamperelaiset näkivät paljon
samoja piirteitä kuin Liljeroosin rouvassa ja saivat siitä paljon aihetta kahvipöytäkeskusteluihin.
Hiltun kohtalolle löytyy myös oikea esikuva pari vuosikymmentä aikaisemmista
tapahtumista samaisessa huvilassa ja sekin antoi aihetta spekuloinnille.
Aina
on olemassa ihmisiä, jotka voivat kuvitella saavansa kohdella muita miten sattuu
ja aina on niitä, jotka alistuvat ja ottavat kaiken vastaan. Siksi Hiltun ja
Ragnarin tarinakaan ei koskaan vanhene.
Tartu tähän:
1. Jos haluat tutustua
kotimaisen kirjallisuuden unohdettuun helmeen.
2. Jos luulet, että kaikki
vanhempi kirjallisuus on aikansa elänyttä.
3. Jos haluat lukea klassikon,
mutta sinulla ei ole aikaa tiiliskivelle
Huom!
Hiltu ja Ragnar löytyy monista kokoelmista. Itse luin sen Aarne Laurilan
toimittamasta novellikokoelmasta vuodelta 1961.
Voi että, muistan että jouduin lukemaan tämän yläasteella vuonna haarniska ja kypärä; jokaiselle tuli joku suomalainen kirjailija ja minulle tuli Sillanpää, ja päädyin tähän kun se oli mukavan ohkainen. =D Oli kyllä ihan kauheaa pakkopullaa noin viisitoistavuotiaalle. =D En tiedä, olisinko nyt yhtään viisaampi. =D
VastaaPoistaHei,
PoistaTuo fiilis on varmasti aika monella muullakin :) Minä tein Sillanpäästä kaikki äidinkielen esitelmät kouluaikana ja jostain syystä tykkäsin Hurskaasta kurjuudesta ja Hiltusta ja Ragnarista - jo teininä. Kokeile rohkeasti Hiltua ja Ragnaria uudelleen!