Katselin
hiljattain ranskalaisen elokuvan Koskemattomat ja mieleeni muistui vuosia
sitten lukemani pieni suuri tarina Perhonen lasikuvussa (WSOY 1997 /2008, suom. Anu Partanen ja Ville Keynäs). Muistin
olleeni vaikuttunut tarinasta ja päätin lukea Jean-Dominique Baubyn kirjan
uudestaan. Toisen lukukerran jälkeen olen edelleen yhtä vaikuttunut.
Jean-Dominique
Bauby kertoo pikkuruisessa kirjassaan oman koskettavan tarinansa. Kahdeksas
joulukuuta vuonna 1995 hänen elämänsä kiireisenä muotiguruna pysähtyi kuin
seinään. Hän heräsi sairaalasta halvaantuneena päästä jalkoihin – ainoastaan
vasen silmäluomi toimi. Locked in –syndrooma, sanoivat asiantuntijat. Potilas
on täysin liikuntakyvytön, mutta ajatus kulkee kirkkaana. Kuin perhonen
lasikuvussa.
Bauby
opetteli silmäluomen räpsytykseen perustuvan kommunikaatiokoodin ja alkoi
kertoa tarinaansa kirjain kerrallaan sängyn laidalla istuvalle avustajalleen.
Hän kertoo lukijalle aikaisemmasta elämästään, lapsistaan, työstään ja
nautinnoistaan. Hän kuvailee paljon myös niitä tuntemuksia, joita hän nyt kokee
eläessään oman kehonsa vankilassa: ahdistusta, turhautuneisuutta ja yksinäisyyttä. Hän ei kuitenkaan ole katkera, vaan onnistuu säilyttämään elämänilonsa kaikesta huolimatta.
Elämäkertoja
on monenlaisia. On tuhatsivuisia Donnerin Mammutteja, joissa fiktion ja faktan
raja on vähintäänkin hämärtynyt. On moniosaisia järkäleitä historiamme suurmiehistä. Ne vetoavat aiheeseen vihkiytyneisiin lukijoihin, joilla on aikaa perehtyä.
On kuuluisten ihmisten elämäkertoja: todenmukaisia, katkeria tai kiillotettuja.
Ja sitten on näitä pieniä suuria tarinoita. Tuntemattomien ihmisten kohtaloita
ja elämäntarinoita. Minun mielestäni ne ovat usein niitä kaikkein kiinnostavimpia.
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät koskettavista tositarinoista.
2.
Jos haluat lukea kirjan miehestä, joka ei koskaan menettänyt toivoaan.
3.
Jos sinulla ei ole aikaa paksulle kirjalle.
Oi, tämä täytyy ehdottomasti lukea! Ja Koskemattomat on mielettömän hyvä elokuva, se kipusi heti omalle top-listalleni :).
VastaaPoistaKoskemattomat oli kyllä suoraviivaisempi juonitarina, kun taas tässä Baubyn elämä avautuu lukijalle välähdyksinä sieltä täältä. Molempien "päähenkilöiden" kohtalo kuitenkin muistutaa toisiaan ja jotain perin ranskalaista näissä molemmissa on. Suosittelen kokeilemaan!
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi myös Mitch Albomin Tiistaisin Morrien kanssa kirjaa. Aivan ihastuttava, lämmin ja elämänmyönteinen kirja jonka jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen. Wikipediasta lainattua: "Kirja kuvaa hänen ystävänsä ja entisen professorinsa, sosiologi Morrie Schwartzin (1916–1995) viimeisiä vaiheita ALS-lihasrappeumataudin kanssa. Albom tapasi Schwartzin joka tiistai tämän elämän loppuun, ja he kävivät filosofisia keskusteluja."
VastaaPoistaKiitos vinkistäsi! Tästä kirjasta en ole aiemmin kuullutkaan. Laitan ehdottomasti lukulistalleni :)
VastaaPoista