keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla

Laura Lehtolan esikoisromaanissa Pelkääjän paikalla (2015 Otava) kolmekymppinen perheenisä joutuu kovan paikan eteen, kun vaimo sairastuu aggressiiviseen syöpään. Aluksi taistelutahtoa riittää kummallakin, mutta vähitellen sairaus saa vallan, tekee vaimosta hajamielisen nukahtelijan ja uuvuttaa pian kokonaan. Vuosi diagnoosin jälkeen vaimo kuolee.

Aapo jää yksin. Oikeastaan Aapon yksinäisyys alkoi jo aiemmin, sillä vaikka hän kuinka koettaa tukea, ymmärtää ja olla osallisena sairastuneen vaimonsa elämässä, ei hän yrityksistään huolimatta pääse kovin lähelle. Sairastunut käpertyy sisäänpäin ja tukijoukot joutuvat väistämättä seisomaan sivussa ja katsomaan avuttomina eloonjäämiskamppailua.

Toisaalta Aapon on pakko pitää itsensä voimakkaana ja toimintakykyisenä pienen tyttärensä Elsan takia. Vasta päiväkoti-ikäinen tytär ei voi ymmärtää, miksi äiti on yhtäkkiä niin kovin väsynyt ja poissaoleva. Isän on vakuuteltava Elsalle, että kyllä me pärjätään, vaikka välillä hänestä tuntuu siltä, että tässä mitään pärjätä.

Laura Lehtola kirjoittaa rankasta aiheesta kauniisti ja kaunistelematta. Ja juuri siinä on hänen romaaninsa vahvuus. Hän ei esitä päähenkilö Aapoa sankarina, joka tiskiharja toisessa kädessä ja kipulääkepurkki toisessa taistelee voittajaksi tilanteessa, jossa voittajia ei ole. Hän näyttää lukijalle nuoren epätietoisen ja -toivoisen miehen, jonka elämä luhistuu kasaan yhdessä vuodessa ja joka ei osaa suhtautua tilanteeseen aina oikein.

Ja sitten kun kuoleman jälkeen vähitellen alkaa näyttää siltä, että Aapoakin voisi uusi onni kulman takana odottaa, ei hän osaa ottaa sitä vastaan. Syyllisyyden tunteet nousevat pintaan ja kestää kauan ennen kuin hän pystyy myöntämään itselleen, ettei jäljelle jääneiden elämän tarvitse loppua. Eivät kuolleet sellaista halua.

 Tartu tähän:

1. Jos haluat, että tarina koskettaa.
2. Jos pidät todentuntuisista tarinoista.
3. Jos haluat tutustua lupaavaan uuteen kirjailijaan.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

2 kommenttia:

  1. Hieno koskettava tarina, suosittelen lukijoille.

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja kannattaa lukea. Se vaan on niin ihana. Surua ja iloa, hienosti kirjoitettuna.

    VastaaPoista