Laura
Lehtolan esikoisromaanissa Pelkääjän paikalla (2015 Otava) kolmekymppinen
perheenisä joutuu kovan paikan eteen, kun vaimo sairastuu aggressiiviseen
syöpään. Aluksi taistelutahtoa riittää kummallakin, mutta vähitellen sairaus
saa vallan, tekee vaimosta hajamielisen nukahtelijan ja uuvuttaa pian kokonaan.
Vuosi diagnoosin jälkeen vaimo kuolee.
Aapo
jää yksin. Oikeastaan Aapon yksinäisyys alkoi jo aiemmin, sillä vaikka hän
kuinka koettaa tukea, ymmärtää ja olla osallisena sairastuneen vaimonsa elämässä,
ei hän yrityksistään huolimatta pääse kovin lähelle. Sairastunut käpertyy
sisäänpäin ja tukijoukot joutuvat väistämättä seisomaan sivussa ja katsomaan
avuttomina eloonjäämiskamppailua.
Toisaalta
Aapon on pakko pitää itsensä voimakkaana ja toimintakykyisenä pienen tyttärensä
Elsan takia. Vasta päiväkoti-ikäinen tytär ei voi ymmärtää, miksi äiti on
yhtäkkiä niin kovin väsynyt ja poissaoleva. Isän on vakuuteltava Elsalle, että
kyllä me pärjätään, vaikka välillä hänestä tuntuu siltä, että tässä mitään
pärjätä.
Laura
Lehtola kirjoittaa rankasta aiheesta kauniisti ja kaunistelematta. Ja juuri
siinä on hänen romaaninsa vahvuus. Hän ei esitä päähenkilö Aapoa sankarina,
joka tiskiharja toisessa kädessä ja kipulääkepurkki toisessa taistelee
voittajaksi tilanteessa, jossa voittajia ei ole. Hän näyttää lukijalle nuoren
epätietoisen ja -toivoisen miehen, jonka elämä luhistuu kasaan yhdessä vuodessa
ja joka ei osaa suhtautua tilanteeseen aina oikein.
Ja
sitten kun kuoleman jälkeen vähitellen alkaa näyttää siltä, että Aapoakin voisi
uusi onni kulman takana odottaa, ei hän osaa ottaa sitä vastaan. Syyllisyyden
tunteet nousevat pintaan ja kestää kauan ennen kuin hän pystyy myöntämään
itselleen, ettei jäljelle jääneiden elämän tarvitse loppua. Eivät kuolleet
sellaista halua.
Tartu tähän:
1.
Jos haluat, että tarina koskettaa.
2.
Jos pidät todentuntuisista tarinoista.
3.
Jos haluat tutustua lupaavaan uuteen kirjailijaan.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Hieno koskettava tarina, suosittelen lukijoille.
VastaaPoistaTämä kirja kannattaa lukea. Se vaan on niin ihana. Surua ja iloa, hienosti kirjoitettuna.
VastaaPoista