Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

On uskomatonta, ettei Etelä-Koreasta ole käännetty yhtään romaania suomeksi ennen tätä vuotta ja Kyung-sook Shinin hienoa kirjaa Pidä huolta äidistä (2015 Into, suom. Taru Salminen). 

Kustantajat keskittyvät kääntämään pääasiassa pelkkää angloamerikkalaista kirjallisuutta ja Pohjoismaisesta kirjallisuudesta vain dekkarit tuntuvat ylittävän käännöskynnyksen. Maailmassa olisi niin paljon suomentamisen arvoista kirjallisuutta muuallakin ja sen tämä eteläkorealainen romaani hienosti todistaa.

Kaikki alkaa katoamisesta. Monilapsisen perheen äiti, seitsemänkymppinen Park So-nyo, katoaa Soulin rautatieaseman metroasemalla. Hän on miehensä kanssa matkalla toiseksi vanhimman lapsensa luokse, kun hänen kätensä kirpoaa ruuhkassa miehensä kädestä ja hän jää junasta. Perhe huolestuu suunniltaan, sillä äiti on lukutaidoton ja muistikin on jo alkanut tehdä tepposia. Tuttaville soitellaan, katoamisilmoituksia liimaillaan ja vihjeitä seuraillaan, mutta äitiä ei löydetä.

Kyung-sook Shinin kirjassa kukin Park So-nyon aikuisista lapsista sekä aviomies kertovat vuorollaan oman tarinansa kadonneesta. Hyvin nopeasti katoamisen jälkeen perheenjäsenet huomaavat, kuinka vähän loppujen lopuksi tietävät Park So-nyosta; kuinka itsestään selvänä he ovat häntä pitäneet ja kuinka tympeästi he ovat häntä kohdelleet. Aivan kuin Park So-nyo olisi ollut olemassa vain heitä varten.

Park So-nyo teki aina työtä tauotta. Hän kynsi pellot, istutti taimet, kitki ja keräsi satoa. Keittiössä hänen kattilansa porisivat yötä päivää ja säilykepurkit täyttyivät pahan päivän varalle. Hänen kätensä olivat jatkuvassa liikkeessä. Koskaan häntä ei nähty istuskelemassa toimettomana. Ainoastaan kovan päänsäryn iskiessä hän kävi hetkeksi makaamaan laverille, mutta pompahti siitä nopeasti taas ylös ja loppumattomien töittensä pariin.

Kukaan perheestä ei koskaan vaivautunut kysymään Park So-nyolta, mistä hän on elämässään unelmoinut; mitä pelännyt ja mistä järkyttynyt. Onko hän omistautunut perheelleen omasta tahdostaan vai siksi, koska ei ole muuta voinut. Onko hän edes pitänyt keittiöhommista ja peltotöistä? Syyllisyyden tunteen vahvistuessa perhe etsii kadonnutta yhä kiivaammin ja kukin vannoo mielessään, ettei enää koskaan sivuuta äitiään. Mutta onko kaikki sittenkin liian myöhäistä?

Kyung-sook Shinin kirja on liikuttava tarina, joka koskettaa varmasti lukijoita idästä länteen. Puutarhassa ja keittiössä vuosia näkymättömänä puurtanut äiti tulee näkyväksi vasta sitten kun häntä ei enää ole. Tässäkin tarinassa työelämän imaisemat uraohjukset luulevat, että elämän tärkeimmät asiat löytyvät toimistosta ja huomaavat liian myöhään niiden löytyvänkin kotoa.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea koskettavan tarinan.

2. Jos haluat tutustua eteläkorealaiseen bestselleriin.

3. Jos aasialainen arkielämä kiinnostaa sinua.