Susette
on kummallinen tyyppi. Hän löytää pesulasta uutuuttaan hohtavan
amerikkalaisen jalkapallon, vie sen kotiinsa ja alkaa teeskennellä, että se on
elävä pienokainen.
Jätelavalta Susette löytää vauvallensa rattaat ja niitä hän
sitten tuuppailee pitkin Helsingin katuja. Ystäviä hänellä ei liiemmin ole –
vain muutamaa menneisyytensä miestä hän satunnaisesti edelleen tapailee. Suseten elämä
on päämäärätöntä ajelehtimista. Hänen elämästään puuttuu juoni.
Yhtä
kummallinen on Hermanni. Hän asuu putkiremontin takia teltassa asuintalonsa
kattotasanteella Iso Roobertinkadulla. Toki hän olisi voinut hankkia
väliaikaisen asunnon jostain muualta, mutta kun Hermanni ei millään kykene asumaan kuudennetta kerrosta matalammalla. Yläilmoissa hän
kokee hengittävänsä vapaammin. Piinaavat painajaiset ja selittämätön ahdistus
helpottavat. Katutasossa kaikki pahenee: silmissä sumenee; hengitys salpautuu.
Meri
Kuusiston esikoisromaani Amerikkalainen (2014 Otava) kertoo näiden kahden
yksinäisen kummajaisen tarinan, mutta pääosaan kirjassa nousee harvinaisen rikas ja
rönsyilevä kieli. Kuusisto taituroi suomea melkoiseen solmuun ja omaperäiset
sanaleikit ja vertaukset sekä kekseliäs asioiden kuvailu nostaa hymyn huulille,
vaikka tarina itsessään on surumielinen. Loppua kohden loputon kielellä
leikittely alkaa häiritä ja tarina hautautuu lopulta liian syvälle kiemuraisen kielen alle.
Sitä
ei kuitenkaan ole kiistäminen, etteikö Kuusisto olisi lupaava uusi tekijä. Saako
suomen kielen ylivertainen pyörittäjä, Mikko Rimminen, tulevaisuudessa
Kuusistosta haastajan?
Tartu tähän:
1.
Jos kieli on sinulle kirjassa tärkeintä.
2.
Jos inhoat kliseisiä henkilöhahmoja.
3.
Jos haluat tutustua uuteen suomalaiseen lupaukseen.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut
vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Minuun tämä kirja ei uponnut alkuunkaan, vaikka teksti olikin rikasta ja jollain tapaa uutta. Aika harvoin jätän kirjan kesken, mutta tätä en jaksanut kovin pitkästi... Tai sitten vaan oli niin monta lupaavampaa kirjaa jonossa.
VastaaPoistaTämä on juuri sellainen kirja, joka jakaa takuulla mielipiteet. Toiset tykkää ja toiset ei.
PoistaMinusta Kuusistossa on kyllä ainesta, mutta tässä teoksessa henkilöhahmojen kummallisuus ja kielellä leikittely vedettiin niin pitkälle, että tarina jätti lopulta jälkeensä hämmennyksen. Koskaan ei tiedä, mikä kirja vie mukanaan, ennen kuin rohkeasti kokeilee. Kirjan voi aina jättää kesken :)