Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva

Mikko Porvali tunnetaan sotahistoriallisista tietokirjoistaan, joista Operaatio Hokki (2011) ylsi Tieto-Finlandia –ehdokkaaksi saakka. Minuun suurimman vaikutuksen on tehnyt Porvalin koskettavin teos Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sota-ajalta (2013), joka oli kuulemani mukaan myös aivan hilkulla päätyä Tieto-Finlandia –ehdokkaaksi vuonna 2013. Upeasta Rautasormuksesta voit lukea lisää täältä.

Rautasormuksesta vaikuttuneena otin innokkaasti lukulistalleni myös Porvalin jännäridebyytin Sinisen kuoleman kuva (2015 Atena) ja on sanottava heti alkuunsa, että kyllä Porvalilta hyvää fiktiotakin syntyy.  Teos aloittaa Viipuriin sijoittuvan Karelia noir –kirjasarjan eli jatkoakin on onneksi luvassa.

Sinisen kuoleman kuva sijoittuu vuoteen 1920 ja miljöönä on Viipuri. Sisällissodasta on kulunut pari vuotta, mutta sen varjo ei ole hälvennyt vielä mihinkään. Konkreettisimmillaan sodasta muistuttaa suuri määrä punaorpoja, joista osa koettaa pärjätä katulapsina ankeassa kaupungissa. Kieltolaki on voimassa, mikä ei suinkaan estä viinan kanssa lotraamista. Päinvastoin. Viinan ympärillä pyörii valtava salabusiness ja viinaa juodaan enemmän kuin koskaan. Eikä ketään oikeasti kiinnosta, saadaanko viinatrokarit kiinni vai ei.

Porvalin kirjassa poliisisankareita on kaksi. Saksassa poliisioppiaan kerryttänyt kirkasotsainen Jussi Kähönen sekä Lontoon poliisissa opiskellut ja säännöistä piittaamaton Salomon “Ekku” Eckert. Kaksikko saa ratkaistavakseen poliisikollegansa tukehtumiskuoleman ja tutkimusten edetessä miehet huomaavat joutuneensa vedetyksi mukaan Viipurin alamaailman välienselvittelyihin.

Porvali saa jännäristään kaksi isoa plussaa. Ensinnäkin hänen päähenkilönsä olivat mukavan erilaisia poliiseja: Kähönen liikuttavan sympaattinen ja oikeamielinen nuorukainen ja hänen vastaparinaan laillisen ja laittoman välillä keikkuva epäsovinnainen Eckert. Näiden herrojen elämään haluaa tutustua ehdottomasti uudelleen.

Toinen plussa tulee ajankuvasta. Porvalin kirjasta huokuu tarkka taustatyö ja 1920-luvun Viipuri levittäytyy lukijan eteen elävänä ja karheankamalana. Erityisen tarkasti Porvali kuvaa tuon ajan rikoksia, niiden tutkimismenetelmiä ja poliisin työtä ylipäätään. Ei ollut mitenkään erikoista, että poliisi sai 1920-luvulla surmansa rikollisia jahdatessaan. Poliisi oli vaarallinen ammatti.

Yksi pieni miinuskin on annettava. Sinisen kuoleman kuva ei ole kovin jännittävä jännityskirja ja välillä tuntui siltä, että juoni hukkui yksityiskohtaisen ajankuvan alle. Toivottavasti Karelia noir –kirjasarjan toinen osa nostattaa hiukset pystyyn ja tarjoilee koukuttavan juonen, jota on vaikea laskea käsistään. Porvalilla on kaikki edellytykset nousta Suomen rikoskirjailijoiden kärkeen.

Huom! Porvalin kirjasta innostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua myös Rimpiläisen tietoteokseen Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta. Nämä kaksi 1920-lukua käsittelevää teosta täydentävät loistavasti toisiaan! Rimpiläisen teoksesta lisää voit lukea täältä.

Tartu tähän:

1. Jos Suomen historia on intohimosi.

2. Jos inhoat verellä ja raakuuksilla mässäilyä.

3. Jos haluat lukea hyvää ajankuvaa 1920-luvusta.