Helsingin
Stockmannin tavaratalo on instituutio, joka kuuluu Helsinkiin yhtä tiiviisti
kuin mustamakkara Tampereeseen. Tätä Pohjoismaiden suurinta tavarataloa tullaan
ihmettelemään jokaisella Helsinkiin suuntautuvalla reissulla ja sinne
suuntaavat lähes poikkeuksetta myös maassamme vierailevat valtionpäämiehet tai
ainakin heidän vaimonsa.
Helsingin
keskustan Stocka valikoimineen kiinnostaa luonnollisesti myös varkaita ja
heidän liikkeitään tavaratalossa kyttää näkymättömien myymäläetsivien porukka.
Tavaratalo ei ole ulkoistanut vartiointiaan vartiointiliikkeelle, sillä
sokkeloisessa talossa uskotaan edelleen oman porukan paremmuuteen. Stockalta ei
varasteta voimalla vaan viekkaudella ja siksi myös myymäläetsivien on
sulauduttava joukkoon. Yksi tanakka korsto etuovella ei Stockalla riitä
mihinkään.
Antto
Terras on työskennellyt Stockmannilla myymäläetsivänä lähes parikymmentä
vuotta. Näiden vuosien aikana hän on nähnyt jos jonkinmoista ja kirjoittaa nyt kokemastaan
kaikelle kansalle kirjassaan Stockmann Yard: myymäläetsivän muistelmat (2015
Like).
Terras
kertoo kirjassaan kymmeniä esimerkkejä myymälävarkaista ja heidän
monenkirjavista yrityksistään pölliä tavaraa. Kaikki myymälävarkaat eivät suinkaan
ole epätoivoisia narkkareita tai housunpuntteihinsa keskiolutta piilottelevia
puliukkoja, vaan joukkoon mahtuu myös diplomaatteja, toimitusjohtajia ja
varakkaita eiralaisrouvia, jotka livauttavat sisäfilepaketin taskuunsa siinä
missä rahvaskin. Myös ammattimaiset rötöstelijät ovat etsivien jatkuvana
riesana.
Varkaustarinoiden
lisäksi Terras tulee kertoneeksi kaikenlaisia muitakin uskomattomia tapauksia
tavaratalon historiasta ja jos jonkinmoista hiihtäjää on Stockan käytävillä
nähty ja kaikenlaista selvitelty. On ollut vaatteiden viiltelijöitä,
itsensäpaljastelijoita, sovituskoppipaneskelijoita ja jopa viherkasvien jyrsijöitä.
Stockalle tuntuvat eksyneen kaikki kaupungin kummajaiset.
Sanotaan,
että kumartaessaan yhteen suuntaan tulee automaattisesti pyllisteltyä toiseen
suuntaan. Terras välttää kirjassaan tämän ongelman, sillä hän ei
suorapuheisissa muistelmissaan kumartele ketään, vaan antaa loan lentää
tasapuolisesti joka suuntaan. Kelmien lisäksi myös poliisi, vartiointiliikkeet,
yrityskonsultit, tavaratalon johto, suomenruotsalaiset, muu henkilökunta ja vakiasiakkaat
saavat kuulla kunniansa.
Terraksen
kirjoitustyyli on kyynisen pureva ja äijämäinen. Toisinaan myös hulvattoman
hauska. Kirosanoja ei säästellä ja asiat sanotaan suoraan. Jopa niin suoraan,
että lukija jää miettimään, mitäköhän Stockmannin johdossa mahdetaan etsiväsankarin
tunnustuksista tuumata...
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea äijämäisen ja hauskan tilityksen.
2.
Jos haluat kurkistaa Stockan kulisseihin.
3.
Jos harkitset myymälävarkaaksi ryhtymistä – tämän kirjan jälkeen harkitset
uudelleen.
Voi että, sinulla on kyllä niin mielenkiintoisia ja erilaisia juttuja kuin missään muualla! Tämähän on todella hauska juttu, vaikka en nyt harkitsekaan myymälävaras-uraa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tavikselle, hyvä yhdistelmä, näyttämönä tietenkin Stockmann..
VastaaPoistaTämä kirja on kiinnostanut jo siksikin, että olen itse kyseisessä talossa ollut opiskeluaikana töissä, vanha stokkalainen siis. Aivan mahtavan mielenkiintoisesti kehut kirjaa, eli varauslistalle Helmetiin menee än yy tee NYT! :-)
VastaaPoista947 varausta Helmetissä - hahaa! No mutta jonossa ollaan.
VastaaPoistaKiitos teille Leena ja Tani piristävistä ja kannustavista kommenteista! Ne toivat hymyn huulille tähän masentavan harmaaseen aamuun, joka alkoi jo 5.15, kun lapsista pienin päätti yllättää äitinsä ja herätä..... :)
VastaaPoista