Ensinnäkin
Varjelijoiden rakenne on lukijaa koukuttava. Sinne tänne on ripoteltu sopivasti
käänteentekeviä koukkuja, jotka kuljettavat juonta ennalta arvaamattomaan suuntaan ja saavat lukijan ällistymään. Hyvän jännityskirjan pitää olla
yllättävä vuoristorata-ajelu, ei tasapaksu junamatka Pohjanmaan lakeuksilla.
Toiseksi
Ohlsson pitää henkilömäärän maltillisena, eikä lukijan tarvitse turvautua
sotkupaperille raapustettuihin listoihin siitä, kuka tuo ja tuo nyt olikaan.
Näin kirjailija pystyy myös rakentamaan henkilöistään kokonaisia moniulotteisia
hahmoja, joihin on helppo samastua.
Kolmanneksi
Ohlssonin rakentama kauhistuttava murhien sarja on epäuskottavuudessaan
uskottava. Vaikka kirjassa kuvatut rikokset ovat hurjia ja jotkut henkilöt
vaikuttavat aluksi kummallisilta (mykäksi tekeytyvä lastenkirjailija muun
muassa), Ohlssonin käsittelyssä kaikki vaikuttaa lopulta täysin ymmärrettävältä
ja uskottavalta. Lisäksi poliisin toiminnassa ei mikään mene överiksi, vaan
ratkaisu löytyy ihan normaaleja tutkintaprosesseja noudattamalla. Ja silti
Ohlssonin kyydissä ei tylsisty, vaan viihtyy.
Ohlsson
myös ilmiselvästi kirjoittaa kelpo kieltä ja Outi Menna on tarkka suomentaja.
Kirjaa on ilo lukea, kun ei tarvitse koko ajan pelätä kömpelöjä ilmaisuja.
Kuka
murhasi nuoren opiskelijan Rebecca Trollen? Paloitteli ruumiin julmasti ja
hautasi metsään? Löytyykö samasta hautapaikasta vielä lisää ruumiita? Miten
mykkää teeskentelevä lastenkirjailija Thea Aldrin tähän kaikkeen liittyy? Voiko
Fredrika Bergmanin oma puoliso olla sotkeentunut kammottavaan rikokseen? Ja keitä ovat varjelijat?
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea ruotsalaisen jännityskirjan, jossa ei ole liukuhihnatehtailun
makua.
2.
Jos uskottavuuden rajoissa pysyvä rikoksen selvittely kiinnostaa sinua.
3.
Jos haluat uppoutua hyvään tarinaan ja viihtyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti