Kjell Westö: Kangastus 38

Olisiko Kjell Westön Kangastus 38 (2013 Otava) voittanut Finlandia-palkinnon tänä vuonna, mikäli kirjailijaa ei olisi palkittu jo aiemmin? Veikkaisin, että näin olisi saattanut käydä, sillä  Kangastus 38 on kerrassaan loistava lukuromaani ja parempi kuin ajallinen edeltäjänsä Missä kuljimme kerran. Se on riisutumpi, tiivistetympi ja hallitumpi tarina, joka siksi myös koskettaa lukijaa syvemmältä.

Vaikka Missä kuljimme kerran –kirjassakin on kaikenlaisia ihmiskohtaloita ja hienoa ajankuvausta, ei se onnistunut tekemään niin suurta vaikutusta kuin Kangastus 38. Ehkä osasyynä oli valtavan paljon suurempi henkilögalleria ja minun makuuni liian rönsyilevä ja yksityiskohtainen kerronta. Välillä lukiessa tuntui siltä, että juoni ja henkilöt hautautuvat liian syvälle kuvailevan kerronnan alle. Paljon vähempikin 1900-luvun alun tavaramerkkien, ravintoloiden ja kioskinluukkujen kuvailu olisi riittänyt.

Kangastus 38:ssa tarina pysyy pääosassa. Kaksi päähenkilöä, menneisyyden haamut ja sotaan vähitellen ajautuvan Euroopan jännittynyt tunnelma. Näistä vähistä aineksista syntyy Westön tähän mennessä paras kirja.

Kangastus 38 kertoo nuhjusta hyväntahtoisesta asianajaja Claes Thunesta ja tämän pedantista sihteeristä Matilda Wiikistä. Täysin erilaisista taustoistaan huolimatta Thune ja Wiik tulevat hyvin toimeen keskenään ja vaistoavat toisissaan syvää sielujen sympatiaa. Toisilleen nämä kaksi häpeässä haparoivaa sisäänpäinkääntynyttä ihmistä eivät sitä kuitenkaan uskalla tunnustaa.

Kangastus 38 on taattua Westö-laatua alusta loppuun. Sen kieli on kirkasta ja kauniisti eteenpäin soljuvaa ja menneisyyden Helsinki avautuu lukijan eteen jälleen kerran autenttisen oloisesti. Lisäksi Westö pitää pienen kutkuttavan jännityksen yllä kirjan viimeiselle sivulle saakka ja vasta silloin lukija huomaa, kuinka häntä huijattiinkaan...

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea viihdyttävän ja taidokkaan laatutarinan.

2. Jos historia kiinnostaa sinua.

3. Jos haluat aikamatkalle Helsinkiin.