Terhi Rannela: Frau

Olen tulossa vanhaksi. Nautin hiljaisuudesta. Olen vaihtanut Loopin Yle Puheeseen. Kävelen mieluummin metsässä kuin Aleksanterinkadulla. Haaveilen tulevasta mökkikesästä ja pidän puutarhassa kuopsuttelusta. Vältän suuria ihmismassoja ja käyn Hulluilla päivilläkin nykyään vain netissä. Jos sielläkään.

Kirjallisuudessa huomaan kiinnostuvani yhä useammin elämäkerroista ja romaaneista, jotka pohjautuvat tositapahtumiin tai tosielämän henkilöihin. Olen innoissani, jos voin hyvään romaaniin uppoutumalla saada tietoa historiasta. Parhaimmillaan hyvä romaani pakottaa etsimään aiheesta lisää.

Terhi Rannelan Frau (2016 Karisto) sopi nykyiseen mielentilaani paremmin kuin hyvin, sillä romaani kertoo natsipomo Reinhard Heydrichin, Prahan teurastajan, vaimosta Linasta ja sivuaa samalla monia tositapahtumia.

Linan sanotaan olleen miestäänkin vankkumattomampi natsi. Mies sentään pyysi kuolinvuoteellaan anteeksi aiheuttamiaan kärsimyksiä, mutta Lina Heydrich ei katunut mitään. Hän puolusti miestään loppuun asti ja oli katkera ajojahdista, jonka kohteeksi hänen perheensä joutui sodan jälkeen. 

Kirjassa kotisaarelleen palannut kahdeksankymppinen Lina kertoo tarinaansa Erich Richterille – häntä haastattelemaan tulleelle miehelle. Linan ovella on aiemminkin käynyt kaikenlaisia kyselijöitä, mutta kenellekään Lina ei ole suostunut elämästään kertomaan. Nyt Linasta tuntuu siltä, että Erich Richter haluaa aidosti kuunnella hänen versionsa tapahtumista, eikä hakea vain vahvistusta omille ennakkokäsityksilleen.

Toinen aikataso sukeltaa kauemmas menneisyyteen ja vuoteen 1942. Toukokuun 27. päivänä toteutettiin operaatio Anthropoid – attentaatti, jonka tavoitteena oli surmata Reinhard Heydrich. Operaatio onnistui, sillä viikko attentaatin jälkeen Heydrich kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa. Kosto oli hirmuinen ja kuvaukset Lidicen verilöylystä järkyttävät.

Rannela nostaa romaanissaan esille myös Lina Heydrichin vahvan Suomi-kytköksen. Monelle tulee varmasti yllätyksenä, että Prahan teurastajan vaimo avioitui oman satutätimme Anni Swanin pojan kanssa vuonna 1965. Sen jälkeen Lina Haydrich tunnettiin nimellä Lina Manninen.

Rannela kirjoittaa hyvin ja hänen tekstiään on ilo lukea. Hänen romaaninsa ei rönsyile, kuten monet historialliset romaanit tuppaavat tekemään. Tiiviydestä huolimatta siinä on sanottu kaikki ja kokonaisuus on herkullisen monipuolinen. Juuri tällaisista historiallisista romaaneista minä pidän!

Rannela onnistui herättämään kiinnostuksen aiheeseen muutenkin. Nyt yöpöydällä odottaa Laurent Binet´n romaani HHhH: Heydrichin salamurhan jäljillä (2015 Gummerus), jonka kävin Rannelan innoittamana hakemassa heti käsiini kirjastosta. Siitä luvassa lisää myöhemmin.

Tartu tähän:

1. Jos pidät historiasta, mutta sinulla ei ole aikaa tiiliskivelle.

2. Jos mielenkiintoiset ihmiskohtalot kiinnostavat sinua.

3. Jos nautit kauniista kielestä.