keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Lukuneuvojana kirjailija Mikko Porvali

Kuva: Tommi Anttonen
Mikko Porvali on tullut lukijoille tutuksi sotahistoriallisista tietokirjoistaan, joista vuonna 2011 ilmestynyt Operaatio Hokki: päämajan vaiettu kaukopartio ylsi tieto-Finlandia –ehdokkaaksi saakka. 

Oma suosikkini Porvalin teoksista on kaunis ja koskettava Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta (2013), johon on koottu kaksitoista tositarinaa sodasta, rakkaudesta ja surusta. (Kirjasta voit lukea lisää täältä.)

Viime vuonna Porvali debytoi jännityskrjailijana ja julkaisi ensimmäisen osan historiaan sijoittuvasta Karelia noir –kirjasarjastaan. 

Sinisen kuoleman kuvassa Viipuriin määrätty poliisikaksikko Jussi Kähönen ja Salomon Eckert saavat ratkaistavakseen poliisikollegansa mystisen tukehtumiskuoleman ja sotkeentuvat samalla Viipurin alamaailman mädännäisyyksiin. Ensi syksynä sarjaan saadaan jatkoa, kun toinen osa, Veri ei vaikene, ilmestyy.

(Sinisen kuoleman kuvasta voit lukea lisää täältä.)

Näistä viidestä kirjasta Porvali itse pitää ja haluaa suositella niitä myös kaikille teille.

Mikko Porvali suosittelee:

1. Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla (1959-62 WSOY)

“Kaikkitietävä kertojaääni luo eri taustaisten ja eri ikäisten henkilöhahmojen kautta kerrassaan upean ja tarkkanäköisen kokonaisuuden. Sellainen opettaa kohtuutta ja malttia kaikille yhteiskunnan osapuolille. Lopputuloksena on loistavaa ja ajatonta ajankuvausta ihmisyydestä.”

2. Carl von Haartman: Antaa Haartmanin yrittää (1972 Otava) ja Arimo Raeste: Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut (1991 Kirjayhtymä)

“Muistelmia kirjoittavat liian usein ihmiset, jotka eivät osaa nauraa itselleen - eivätkä siten lunasta oikeutta nauraa muillekaan. Nämä virkamiehet tekevät poikkeuksen. Presidentin linnanvouti Raeste ja everstiluutnantti von Haartman eivät hukkaa painomustetta oman hahmonsa pönkittämiseen tai katkeriin tilityksiin. Heidän kirjansa ovat suorasanaisia ja värikkäitä ajankuvauksia ryyditettynä monipolvisin kohelluksin, joissa ylpeys käy etupäässä lankeemuksen edellä.”

3. Leo Tolstoi: Anna Karenina (ilm. 1875-77, suom. 1910-11)

“Yllä voisi yhtä hyvin lukea Rikos ja rangaistus, Saatana saapuu Moskovaan, Hiljaa virtaa Don - ja niin edelleen. Suomen kansalle on kohtalonkysymys hahmottaa, mitä Venäjä on ja millaisia latuja venäläinen ajatuksenjuoksu kulkee. Niistä laduista ei suinkaan tule olla kritiikittömästi samaa mieltä, mutta venäläisen ajattelun perusteet täytyy Suomessa tuntea. Tutustuminen kannattaa aloittaa kirjallisuudesta, joka on sikäläisen yleissivistyksen perusta.”

4. Alpo Reinikainen: Taipaleenjoen tulessa (1980), Toisten on kuoltava (1981) ja Varsinainen asiamies (1983)

“Alpo Reinikaisen sotamuistelmat ovat proosana samaa, minkä Yrjö Jylhä kirjoitti runoina Kiirastulessaan. Reserviupseeri Reinikainen palveli juuri oikealla tasolla: toisaalta aivan etulinjassa, toisaalta esimiehenä. Siten hän tunsi tilanteita hieman rivimiestä laajemmin sekä joutui kantamaan huolta koko joukkonsa suorituksesta ja hyvinvoinnista. Kirjoista välittyy inhimillinen sodankuva ja vääjäämätön vastuuntunto, joita pidän veteraanisukupolven tärkeimpänä perintönä.”

5. Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi (1844-45, suom. 1892)

“Seikkailuromaaniksi naamioitu teksti on sisimmältään kaikkea muuta: upea tutkielma kostosta, katkeruudesta ja niiden seurauksista. Jos maailman epäoikeudenmukaisuus oikein korpeaa ja tahtoisit ottaa oikeuden omiin käsiisi, tartu tähän kirjaan, lue se ja mieti vielä kertaalleen.”


Hyviä lukuelämyksiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti