György Dragomán: Valkoinen kuningas

György Dragománin Valkoinen kuningas (Otava 2008, suom. Outi Hassi) on yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Se on upeasti kirjoitettu (ja käännetty) koskettava tarina lapsista väkivallan keskellä. Sen lisäksi se on tarina tulevaisuudenuskosta, ystävyydestä ja toivosta.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat nimeltä mainitsemattomaan itäeurooppalaiseen sosialistiseen diktatuuriin, jossa kaikenlainen julmuus ja väkivalta ovat arkipäivää. Päähenkilö, 11-vuotias Dzsáta elää äitinsä kanssa kahdestaan, sillä isä on passitettu monen muun miehen tapaan työleirille. Dzsátan elämä pyörii kodin, koulun ja jalkapalloharrastuksen välillä, mutta hän joutuu elämään kavereineen jatkuvassa väkivallan pelossa. Opettajat, valmentajat, työmiehet, poliisit ja kaikenlaiset hämärähemmot hakkaavat poikia milloin mistäkin syystä. Miehet näyttävät myös löytävän pojista tunnepuolen herkimmät kohdat ja onnistuvat nöyryyttämään ja pelottelemaan poikia pahasti. Dzsáta on oppinut jo varhain, ettei aikuisiin, erityisesti aikuisiin miehiin, ole luottamista. Jatkuvasta pelosta huolimatta pojat yrittävät nauttia lapsuudestaan ja tekevät kaikenlaisia poikien kolttosia.

Vaikka Valkoinen kuningas ahdistaa ja järkyttää, tarina ei kuitenkaan ole läpeensä musta. Lukijalla pysyy usko siihen, että kaikesta huolimatta Dzsáta taitaa elämässään pärjätä. Synkkyyden seasta pilkahtaa aina välillä jotain hyvää, jotain mistä lukija(kin) saa voimaa jatkaa eteenpäin.

Vaikuttavan tarinan lisäksi Valkoinen kuningas hurmaa upealla kielellään. Suomentaja Outi Hassi on joutunut todellisen haasteen eteen, sillä Dragomán on haastava käännettävä. Lauseet ovat pitkiä ja pisteet harvassa. Pilkkuja on sitäkin enemmän. Lisäksi kirjailija on saanut onnistuneesti vangittua tekstiinsä 11-vuotiaan lapsikertojan todentuntuisen ja välillä sinne tänne poukkoilevan äänen, mikä sekin luo kääntäjälle omat haasteensa. Tästä huolimatta teksti ei suinkaan ole hämärän vaikeaselkoista ja monimutkaista, vaan soljuu sujuvasti eteenpäin ja pitää lukijan raudanlujassa otteessaan viimeiselle sivulle saakka.

Kun Valkoisen kuninkaan tarina on ohi, ei voi hetkeen kuin haukkoa henkeään: järkytyksestä ja ihastuksesta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea vaikuttavan tarinan, jonka muistaa pitkään.

2. Jos pidät kielellisesti taidokkaista kirjoista.

3. Jos inhoat hömppää ja haluat keskittyä laatukirjallisuuteen.