Kahdeksan hyvää kesäkirjaa

Juhannukseksi on luvattu taas tyypillistä suomalaista juhannussäätä: sadetta ja koleaa. 

Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että kerrankin on aikaa lukea, kun ei pysty muutakaan tekemään. 

Mökkireissulle kannattaa pakata laukku täyteen kirjoja – vaikka joku näistä kahdeksasta hyväksi todetusta.

Kahdeksan hyvää kesäkirjaa:

(kevyestä raskaaseen)

1. Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia (Gummerus 2017)

Laadukasta viihdettä romantiikannälkään

Hyväsydäminen siivooja, Jess Thomas, tapaa elämänsä miehen, kun Jessin autonrämä hajoaa ja mies tarjoutuu kuljettamaan Jessin perheineen Skotlannin perukoille. 

Mies, Ed Nicholls, on (tietenkin) rikas ja hyvännäköinen ja matka muuttaa (tietysti) molempien elämät ja kirjan lopussa päähenkilöt tajuavat (totta kai) olevansa toistensa puuttuvat palaset. Vaikka Jojo Moyesin uutuus on täydellisen ennalta arvattava, sitä ei voi kuin ahmia.

2. Cecilia Ahern: Valintojen vuosi (Gummerus 2016)

Vetävä ja positiivinen elämäntaitoromaani

Luulin Cecilia Ahernin kirjoittavan niin siirappista romantikkaa, ettei sellaista pystyisi lukemaan ollenkaan, mutta olin väärässä (taas kerran). 

Valintojen vuodessa kolmekymppinen Jasmine saa potkut rakastamastaan työstä, eikä hänen auta muu kuin keskittyä muihin asioihin, kuten esimerkiksi ränsistyneen puutahansa hoitoon. 

Naapuritalon ryyppäävä radiojuontaja Matt jää yksin, kun vaimo saa miehestään vihdoin tarpeekseen. Jasmine ja Matt ystävystyvät ja tiedossa on mielenkiintoinen valintojen vuosi molemmille. Ahernin lukee yhtä ahnaasti kuin Moyesin.

3. Dan Rhodes: Pieni valkoinen auto (Sammakko 2006)

Hauska ja nopealukuinen välipala

Prinsessa Dianan traagisesta autokolarista tulee elokuussa kuluneeksi tasan 20 vuotta ja vieläkin salaliittoteoriat vellovat onnettomuuden ympärillä. Yksi mysteereistä on valkoinen Fiat, jonka kerrottiin törttöilleen Alma-tunnelin suulla, osuneen Dianaa kuljettaneeseen autoon ja aiheuttaneen koko karmean tapauksen. 

Ratkeaako Fiatin arvoitus vihdoin tässä brittiläisen Dan Rhodesin kirjoittamassa kepeässä kirjassa?

4. Marko Kilpi: Undertaker: kuolemantuomio (CrimeTime 2017)

Miehekäs jännäri pitää hereillä läpi valoisan kesäyön.

Hautaustoimistotyöntekijä Jarmo Kivi kuristaa ihmisiä kuoliaiksi, eikä kukaan osaa epäillä hiljaista perheenisää murhaajaksi. Kivi värvää tihutöihinsä avukseen köyhän ja epätoivoisen yliopisto-opiskelijan Tuomaksen, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua ehdotukseen. 

Avoin loppu jättää lukijan roikkumaan rotkon reunalle ja tarinaan on luvassa jatkoa vuoden päästä. Jos kestää sen, että kirjassa naisia kutsutaan etunimillä ja miehiä sukunimillä (miksi näin?), Kilven uuden sarjan aloitukseen kannattaa kyllä tutustua.

5. Pierre Lemaitre: Rosie (Minerva 2017)

Ranskalaisen tyylikästä jännityskirjallisuutta

Pierre Lemaitren trilogia pariisilaispoliisi Camille Verhoevenista täydentyy tällä pienellä jännärinpuolikkaalla, eikä lukijan tarvinnutkaan heittää vielä hyvästejä Lemaitren ihanalle päähenkilölle, johon ainakin minä olen salaa hyvin mieltynyt. Rosiessa Verhoeven alkaa tutkia, kuka räjäytti pommin Pariisin keskustassa ja nyt hänen onkin oltava nopea, sillä pommeja saattaa olla viritettynä enemmänkin.

(Huom! Rosien tapahtumat sijoittuvat trilogian kakkos- ja kolmososan (Alex ja Camille) väliin, mutta kirjan voi vallan mainiosti lukea itsenäisenä tarinana.)

6. Carina Bergfeldt: Seitsemän päivää jäljellä: kertomus rikoksesta ja kuolemanrangaistuksesta (Aula & co 2016)

Koskettava ja ajatuksia herättävä tarinallinen tietokirja

Ruotsalaistoimittaja Carina Bergfeldt lähti Teksasin Huntsvilleen tapaamaan kuolemaantuomittua Vaughn Rossia, jolla oli tasan viikko elinaikaa jäljellä. 

Mitä tuomittu miettii, kun aika on käymässä vähiin? Mitä vuosien odotus tekee tuomitulle? Millaista on elää vain odottaen kuolemaa? 

Bergfeldt tapasi matkallaan muitakin kuolemaantuomittujen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä ja kirjoitti kokemuksistaan ensin artikkelisarjan (Ruotsin kaikkien aikojen luetuin) ja sitten tämän kirjan. Bergfeldtin teos nousee omalla suosikilistallani korkealle.

7. Lola Lafon: Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt (2017 Like)

Kammottava ja mukaansa tempaava tositarina

Tyttäreni harrasti aikaisemmin telinevoimistelua kilparyhmässä ja joskus harrastus tuntui minusta vanhempana vähän liian rajulta ja kovalta. 

Kun luin Lola Lafonin (faktoihin pohjautuvan) romaanin Nadia Comanecista tajuan, mitä kilpavoimistelu pahimmillaan oli 1970-luvun itäblokissa (ja ehkä vielä nykyäänkin jossain päin maailmaa?). Nuoria tyttöjä rääkättiin aamusta iltaan, eikä naiseksi sopinut kasvaa ollenkaan. Nadia Comaneci saavutti kaiken, mutta hinta oli kova.

8. Tore Renberg: Huomenna nähdään (2016 Like)

Viime vuoden paras käännösromaani! Älä jätä tätä lukematta!

Sandra on teinityttö, joka on valmis tekemään mitä vain saadakseen rakastamansa pojan. Poika, Daniel, piilottaa epävarmuutensa kovan kuoren alle ja kohtelee tyttöä huonosti. Pålilla on synkkä salaisuus ja kaksi tytärtä, jotka eivät siitä tiedä. Rudi on sairaalloisen mustasukkainen Chessistä, joka suunnittelee lähtevänsä suhteesta, mutta tajuaa olevansa raskaana. 

Näiden ihmisten elämät osuvat yhteen tässä kertakaikkisen upeassa kirjassa, joka on kaukana jännityskirjallisuudesta, mutta jota lukee kuin piinaavinta dekkaria.

Vetkuttelin pitkään Renbergin romaanin aloittamista, mutta sitten se olikin menoa! Massiivinen tarina luikertelee lukijan luihin ja ytimiin saakka. Se järkyttää ja koskettaa ja on kaiken lisäksi valtavan hienosti kirjoitettu. 

Jos mietit, minkä lukisit näistä kahdeksasta, valitse tämä!