tiistai 25. marraskuuta 2014

Kuka voittaa Finlandian?

Kaikkien lukemiseen hurahtaneiden marraskuista mielihuvia on Finlandia-voittajan veikkailu. On hauska pohtia, miten valitsija-diktaattorin persoonallisuus, mieltymykset, työhistoria ja muut ominaisuudet kenties vaikuttavat valintaan. Voiko esikoiskirjailija koskaan voittaa? Voiko jo aiemmin voittanut pokata palkinnon uudelleen? Jos nainen voitti viime vuonna, valitaanko nyt mies?

Tänä vuonna palkinnosta kisaa kolme naista ja kolme miestä. Finlandia-palkinnon kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että mukana on joka vuosi yksi esikoinen, mutta tänä vuonna taso oli niin kova, että joukkoon mahtui niitä kaksi (ja Pajtim Statovcin loistava Kissani Jugoslavia jäi vielä ulkopuolelle.)

Historia on myös vahvasti läsnä. Kinnusen tarina kattaa 100 vuotta, Kytömäki ja Kähkönen tarkastelevat 1900-luvun alkupuolta ja Jalonen vuotta 1972. Jaatinen ja Valtonen pureutuvat nykyajan elämänmenoon. Mikä näistä miellyttää eniten professori Anne Brunilaa, joka tänä vuonna itsevaltiaasti palkinnon saajasta päättää? Se selviää 27. marraskuuta.

Kuka voittaa vuonna 2014? Lukuneuvoja veikkaa:

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (Gummerus)

Heidi Jaatisen uutuuden valinta kuuden parhaan joukkoon yllätti kaikki - myös kriitikot, joilta Kaksi viatonta päivää oli jäänyt täysin huomiotta. Runollisen traaginen tarina äideistä ja tyttäristä osuu ajankohtaiseen aiheeseen, mutta vetoaako kielellisesti rönsyilevä tarina sittenkään valitsijaan tarpeeksi. Veikkaan, ettei. 
Ennustus: ei voittoa


Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (Otava)

Olli Jalosen romaani Miehiä ja ihmisiä kertoo pojan kasvutarinan 1970-luvun alun Suomessa, jossa ei mistään muusta puhuta niin paljon kuin politiikasta. Jalonen on voittanut Finlandian vuonna 1990 romaanillaan Isäksi ja tyttäreksi ja on ollut ehdolla kahtena muunakin vuonna, eikä voittoa tule uudestaan tällä kertaa. 
Ennustus: ei voittoa


Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (WSOY)

Tommi Kinnusen esikoisromaani sai Helsingin sanomissa poikkeuksellisen hehkuttavan kritiikin ja sitä kautta valtavan potkun kysynnälle. Kolme sukupolvea kattava kaunis tarina vahvoista ja itsenäisistä naisista Kuusamossa tekee vaikutuksen ja täräyttää Kinnusen kertaheitolla täysin ansaitusti näin pitkälle. Palkinto jää kuitenkin vielä esikoisromaanista saamatta. 
Ennustus: ei voittoa





Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus)

Anni Kytömäen Kultarinta on suuri tarina isästä ja tyttärestä sekä rakkaudesta luontoon ja metsään 1900-luvun alkupuolen Pohjanmaalla. Vakuuttaako ekologinen aspekti riittävästi myös metsäteollisuuden palveluksessa työskennellyttä ekonomisti Anne Brunilaa? Ehkä. Ehkä ei. Palkinto jää joka tapauksessa saamatta, sillä esikoisromaanista sitä harvoin myönnetään. 
Ennustus: ei voittoa

Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava)


Sirpa Kähkönen on hurmannut lukijat ja kriitikot tarkkanäköisyydellään, kirkkaalla kielellään ja koskettavilla tarinoillaan sodan ajan Kuopiosta. Graniittimies jysähtää sydämeen sellaisella voimalla, että palkinto saattaa tänä vuonna hyvinkin vihdoin tulla. Universaali tarina lähtemisestä, toivosta ja musertavasta pettymyksestä on järisyttävän hieno. 
Ennustus: Voitto!

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi)

Jussi Valtosen kolmas romaani He eivät tiedä mitä tekevät antaa vahvimman vastuksen Kähkösen Graniittimiehelle. Järkälemäinen romaani tekee yksityiskohtaisen ruumiinavauksen nykyajan elämänmenolle ja paljastaa ajastamme sellaista, mitä me emme haluaisi edes nähdä. Vetoaako akateemiseen tutkijamaailmaan sijoittuva yhteiskunnallinen romaani sittenkin Brunilaan enemmän kuin Kähkösen uljas historiallinen tarina? Jos Kähkönen ei palkintoa saa, sen saa Valtonen. 
Ennustus: ei voittoa (tai ehkä sittenkin voitto?)



Mitä kirjaa sinä veikkaat voittajaksi?

7 kommenttia:

  1. Olen lukenut nyt Neljäntienristeyksen, Kultarinnan, Kaksi viatonta päivää ja Graniittimiehen. Näistä neljästä veikkaan Neljäntienristeystä, sillä pidin siitä eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljäntienristeys on aivan huiman hieno teos ja saattaa hyvinkin miellyttää voiton arvoisesti valitsijaa. Kinnusen itsensä kannalta voisi kuitenkin olla parempi, jos voitto jäisi saamatta. Jos esikoisteos saa osakseen Neljäntienristeyksen kaltaisen hypetyksen ja sen päälle vielä Finlandian, on toisen romaanin kirjoittamiseen järkyttävän suuret paineet. Minä pidin tästä niin paljon, että odotan toista jo kuumeisesti :)

      Poista
  2. Anteeksi pilkunviilaaminen, mutta minua jäi nyt vaivaamaan tämä kohta: "Palkinto jää joka tapauksessa saamatta, sillä esikoisromaanista sitä ei ole koskaan myönnetty." Onhan ainakin Johanna Sinisalo saanut Finlandian esikoisromaanistaan?

    En ole lukenut ehdokkaista ainoaakaan, joten vaikea sanoa. Muilta kuultujen kommenttien perusteella kallistun ehkä arvaamaan Kähköstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pilkunviilaamisesta! Olet oikeassa: Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi voitti vuonna 2000.

      Poista
  3. Hm. Voisipa ottaa ja lukaista voittajan kunhan julkistavat. (: Jaatisen kirja näyttäisi ihan "minun" kirjaltani. (;

    VastaaPoista
  4. Minä ajattelen niin, että en ole kiinnostunut voittajasta. Olen lukenut kolme ehdokasta. Se on paljon, koska normaalina vuotena en olisi lukenut yhtään kotimaista ehdokasta. Kaikesta huolimatta minulla on suosikkini omaksi ykköseksi kotimaisessa kaunossa. Jos oma suosikkini saisi Finlandian, niin olisin iloinen. Olen vastannut, että oma suosikkini on karvainen ja pörröinen, joten se kelvatkoon nytkin.

    VastaaPoista
  5. Veikkaukseni osui ja ei osunut. Valtosen teos vei ansaitusti voiton. Hieno teos, joka ilman Finlandia-ehdokkuutta ja voittoa olisi voinut jäädä monelta lukematta.

    VastaaPoista