Nyt kun
tämän vuoden jääkiekon MM-kisat on taas jännitetty ja joukkueet siirtyneet
kesätauolle, on kaikilla lätkäfaneillakin aikaa lukea. Eikä ole Leijona-fani
eikä mikään, jos ei tiedä mitään Suomen ensimmäisistä kotikisoista.
Jääkiekon
ensimmäiset MM-kotikisat järjestettiin Tampereella vuonna 1965 ja tarina siitä,
miksi juuri Tampereella, on kiinnostava. Kisat oli alunperin päätetty pitää
pääkaupungissa Helsingissä, mutta helsinkiläiset töpeksivät
hallinrakentamisessa ja joutuivat vetäytymään koko kisahankkeesta.
Tampereella
ei jääty jahkailemaan, kun Helsingistä tuli tieto, ettei kisoja voida
järjestää. Tuohon aikaan Tamperetta luotsaisi melkoisen itsevaltias visionääri,
Erkki “Napoleon” Lindfors, joka ilmoitti ykskantaan, että kyllä Tampere nyt
yhden hallin rakentaa.
(Samainen
Napoleon päätti muuten hieman myöhemmin rakennuttaa kaupunkiin maan mahtavimman
näkötornin vierailtuaan Kuopion Puijon tornissa. Jo vierailua seuraavana
päivänä hän oli määrännyt toimikunnan Näsinneulaa suunnittelemaan.)
Kiakkokuume
valtasi kaupungin. “Jäähalli Tampereelle” -julisteita liimailtiin ympäriinsä ja
juniorit kiertelivät ovelta ovelle myymässä hallitarroja - innokkaimmat kävivät
samoilla ovilla useampaan kertaan. Halli haluttiin kisojen takia, mutta
tietysti myös siitä syystä, että vihdoin myös kaupungin omille joukkueille
saataisiin kunnolliset pelitilat.
Helsinkiläisten
mustamaalauskampanjakaan ei pysäyttänyt tamperelaisten intoa ja halli kohosi
Hakametsään aikataulussa. Se oli teknisiltä ominaisuuksiltaan maailman hienoin
ja jopa tuotevalikoima kanttiineissä vertaansa vailla.
Leinonen
kertoo kirjassaan yksityiskohtaisesti (muttei suinkaan puuduttavasti) hallin
rakentamisesta ja itse kisoista. Vuoden 1965 kisojen lisäksi myös kaikista
muista Suomen kotikisoista. Hän on vilpittömän innostunut aiheestaan ja se
välittyy mukavasti lukijalle. Ei asiantuntijuus vähene, vaikka kirjoittaisikin
lennokkaasti ja lukijaystävällisesti. Teoksen hienot ja tarpeeksi isot
mustavalkoiset valokuvat ansaitsevat erityismaininnan.
Kirjan
lopussa on jääkiekon superfanille nelisenkymmentä sivua Suomessa järjestettyjen
MM-kisojen tilastohistoriaa vuosien varrelta: pistepörssit, parhaat maalintekijät,
syöttäjät, jäähyt ja joukkueiden kokoonpanot. Ne kun opettelee ulkoa, voi päteä
ensi vuonna kisakatsomoissa.
Mutta
Leinosen kirja (2015 Auditorium) kannattaa lukea, vaikka jäähallin rakentaminen
ja jääkiekko sinänsä ei kiinnostaisi tippaakaan. Se on oivaa luettavaa kaikille
kaupunkien päättäjille, suunnittelijoille ja meille tavallisille kaupunki- ja
kuntalaisille. Joskus tarvitaan uskomaton visio, nopeita päätöksiä ja rohkeutta
toteuttaa jotain ennen näkemätöntä. Tampereella se tajuttiin vuonna 1963 ja
toimeen tartuttiin rivakasti. Kisat olivat taloudellinen menestys.
Napoleon
Lindforsin visionäärinen henki elää edelleen Tampereella. Kun muiden kaupunkien
keskustat näivettyvät ja ränsistyvät, Tampere on nytkin yhtä rakennustyömaata.
Rantatunneli, kaupunkiratikka, jättimäinen kauppakeskus ja uusi radan päälle
rakennettava monitoimiareena ovat tuloillaan. Ne houkuttelevat kaupunkiin väkeä
ja pitävät keskustan elävänä. Mieluummin minäkin Tampereelle tulevaisuudessa
muutan kuin esimerkiksi.... no – jääköön sanomatta.
Tartu
tähän:
1. Jos
rakastat jääkiekkoa.
2. Jos urheilun
historia kiinnostaa sinua.
3. Jos
haluat innostua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti