Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotion uutuus Mutta minä rakastan sinua (2015 Otava) teki tuloaan yli kymmenen vuotta. Teos oli jo tekeillä, kun Nuotio putosi portaista, katkaisi jalkansa ja elämä pysähtyi hetkeksi toipumiseen. Vasta vuosia myöhemmin Nuotio tarttui keskenjääneeseen tarinaansa, vaikkei se mihinkään mielestä ollut kadonnut. Etenkin päähenkilö Karin Kiurukorpi tuntui ilmestyvän Nuotion eteen milloin mistäkin.

Karin Kiurukorpi on se viisikymppinen näkymätön puurtaja, jota harva panee merkille. Hän keräilee hissukseen yhden hengen ostoksia koriin lähikaupassaan. Hän tekee työnsä tunnollisesti ja hoitaa sairastelutkin lomillaan. Hän istuu yksinään ajatuksiinsa vaipuneena konsertissa tai teatterissa. Hän hoitaa sairaan äitinsä asioita ja vierailee tämän luona säännöllisesti. Hän ei pidä itsestään meteliä. Muiden mielestä hän on väritön, hajuton ja mauton. Huomaamaton ja harmiton uurastaja.

Eppu Nuotio näyttää kirjassaan, että kyllä karin kiurukorpienkin sisällä kuohuu. Hänen päähenkilönsä, viisikymppinen historianlehtori, elää itsekseen ja toipuu avioerosta. Mies lähti nuoremman matkaan ja aikuinen tytärkin asuu jo omillaan. Karin kaipaa salaa rakkautta elämäänsä, mutta sitä on vaikea löytää kassajonosta, vanhainkodista tai työpaikan kahvihuoneesta. Karin Kiurukorven elämä pyörii niin pienissä piireissä, ettei potentiaalisia kumppanikandidaatteja kävele kovin usein vastaan.

Yhtä yksinäinen on Lauri Eriksson. Tunnollinen insinööri, jonka vaimo sätti, petti, jätti ja lähti. Eron jälkeen Lauri uppoutuu entistä syvemmin töihinsä ja on jo tottunut ajatukseen, ettei löydä enää ketään. Työpaikan nuoren pitkäsäären iskuyrityksetkin jäävät Laurilta huomaamatta.

Nämä kaksi yksinäistä Eppu Nuotio törmäyttää kirjaimellisesti toisiinsa asuntonäytössä. Lauri tunnistaa Karinissa juuri sellaisen lempeän ja tavallisen naisen, jollaista on pitkään kaivannut elämäänsä. Karinkin huomaa Laurin ystävällisen hymyn, muttei aluksi usko, että tämä sillä hänelle mitään erityistä viestittää. He kuitenkin lähtevät asuntonäytöstä yhdessä ja sopivat kävelevänsä joku päivä yhdessä. Tästä kohtaamisesta alkaa Karinin ja Laurin hieno tarina, joka pikku hiljaa Nuotion taitavissa käsissä kehittyy rakkaudeksi.

Eppu Nuotion kirja nostaa parrasvaloihin kiltin ja tavallisen eronneen naisen. Ei mitään puumaa, joka miehestään eroon päästyään juo villisti puumaporukassaan driksuja Tallinnan laivalla ja tatuoi käsivarteensa delfiinin vapautensa kunniaksi. Karin Kiurukorpi on kaikkea muuta ja oli jo aikakin, että joku nostaa juuri hänenlaisensa eturiviin - Karin Kiurukorpia kun ei elokuvien, teatteriesitysten tai kirjojen päähenkilöinä juuri esiinny.

Nuotion tarina on liikuttavan ihana kertomus kahdesta särkyneestä sydämestä. Kirjailija kohtelee Karinia ja Lauria lempeästi ja ymmärtäen ja heidän suhteensa eteneminen on yhtä varovaista, haparoivaa ja herkkää kuin teini-ikäisillä toisiinsa ihastuneilla.

Kun kaksi elämässään kovia kokenutta aikuista kohtaa, on luottamuksen rakentaminen aluksi vaikeaa ja epäusko siitä, kepaanko varmasti, nakertaa mielessä välillä pahastikin. Jos kuitenkin haluaa saada jonkun lähelleen, on jossain vaiheessa uskallettava heittäytyä ja otettava riski. Rakkaudessa kun ei voi koskaan pelata varman päälle.

Nuotion lämminhenkinen rakkausromaani hurmaa ja on todellinen hyvän mielen kirja. Se todistaa sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä kohdata se oikea. Eikä siihen tarvita treenattua takapuolta ja trendivaatteita. Rakkauden löytyminen on mahdollista ihan tavallisellekin ihmiselle.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea aidonoloisen rakkaustarinan.

2. Jos tavallisten keski-ikäisten elämä kiinnostaa.

3. Jos pidät laadukkaasta viihteestä.

Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.