Maija ja Anssi Hurme: Lepakkopoika

Kuusivuotiasta Ilmaria jurppii joskus. Isä hoitaa iltaisin vain pikkusiskoa ja kaksosia, eikä häntä ollenkaan. Silloin Ilmari pujahtaa verhon taakse ja hänestä tulee Lepakkopoika. Rohkea. Väsymätön. Salamannopea.

Lepakkopoika (2014 Schildts & Söderströms) on Anssi ja Maija Hurmeen toinen yhteinen kuvakirja ja huomattavasti edellistä parempi. Erityisesti sen  värikäs ja selkeä kuvakieli viehättää. Sarjakuvamaisuutta korostetaan vanhoista batmaneista tutuilla krash, boom, bang –puhekuplilla. 

Lepakkopojassa nostetaan esiin yksi monilapsisen perheen suurimmista ongelmista. Kun pieniä lapsia on monta, ei kaikkia pysty huomioimaan ja usein se on se isoin, joka jää yksin. Ilmarikin puuhailee iltaisin itsekseen, kun isän aika menee kolmen pienemmän hoitamisessa äidin ollessa töissä. Aika tuttu tilanne monesta perheestä. Toivottavasti Ilmari edes joskus saa vanhempiensa rajattoman huomion. Sitä tämä tarina ei kuitenkaan kerro.

Lepakkopojan voisi lyhyytensä puolesta lukea jo aika pienellekin, mutta tarinana se ei kuitenkaan kovin pienille aukea. Juonenkäänne, jossa Lepakkopoika viedään vankilaan (=päiväkotiin), on vaikea vähän vanhemmankin lapsen ymmärtää. Paikka nimittäin näyttää Lepakkopojan mielikuvituksessa ihan vankilalta. Ikkunoissa on kalterit ja kaikilla raidalliset vankiasut päällään. Oma 7-vuotias koelukijani ei ymmärtänyt, miten päiväkoti voi näyttää vankilalta. Sen on oltava oikeasti vankila, hän totesi hämmentyneenä.

Aikuislukijan sydän kuitenkin muljahtaa, kun hän tajuaa, miten pieni lapsi voi päiväkodin kokea. Miksi minut viedään vankilaan, kun nuo pienet saavat jäädä kotiin? Lepakkopojan avulla voi lapsen kanssa keskustella siitä, miltä päiväkoti tuntuu. Onko sinne kiva mennä vai tuntuuko se rangaistukselta? 

Lapsilukijan (7 vuotta) kommentit:

Mikä kirjassa oli kivaa?

”Se oli jännää, kun se (Lepakkopoika) vietiin vankilaan, vaikka ei se ollut oikea vankila. Se oli päikky. Kyltissä sanottiin, että se oli päikky. Mutta Lepakkopoika kyllä luuli, että se oli vankila, kun siellä oli valvontakamera. Kyllä se oli oikeasti vankila! Ei päikyt ole sellaisia.”

Oliko kirjassa jotain huonoa?

”Kun se Lepakkopoika pelottelee niitä siskoja. Ne alkaa itkeä. Ne varmaan pelästyy Lepakkopojan ääntä!”

Mitä pidit kirjan kuvista?

”Ne oli kivat. Ne ei ollut sotkuiset. Se iiiiso kuva oli tosi kiva.

Tartu tähän:

1. Jos etsit lyhyttä iltakirjaa lapsellesi.

2. Jos haluat suosia suomalaista.

3. Jos pidät selkeästä kuvakirjakuvituksesta.