perjantai 12. helmikuuta 2016

Viveca Sten: Syvissä vesissä, Sisäpiirissä, Pinnan alla ja Sotilaiden salaisuudet

Jäin jouluna koukkuun kolmiosaiseen televisiosarjaan Murha Sandhamnissa. Sarja oli hyvin tehty ja piinaavan jännittävän Sillan jälkeen se tuntui mukavan leppoisalta murhamysteeriltä, joka vei katsojan kesäisiin tunnelmiin Tukholman saaristoon. Mikäs sen mukavampaa Etelä-Suomen mustan joulun keskellä.

Sarja perustuu ruotsalaisen Viveca Stenin kirjoihin, jotka ovat kotimaassaan saavuttaneet yhtä suuren suosion kuin Camilla Läckbergin ja Mari Jungstedtin rikosromaanisarjat. Suomessa Viveca Sten on jäänyt jännärisisariensa varjoon ja minäkin sain poimia kirjastoni hyllystä samalla kertaa sarjan kaikki neljä osaa koriini. Vertailukohtana mainittakoon, ettei Läckbergiä tai Jungstedia ollut hyllyssä yhtään kappaletta.

Sarjan ensimmäinen osa, Syvissä vesissä (2012 Crime Time, suom. Outi Menna) tutustuttaa lukijan rikosylikonstaapeli Thomas Andreassoniin ja hänen lapsuudenystäväänsä Nora Lindeen, jotka saavat sarjan edetessä ratkaistavakseen rikoksen jos toisenkin. Ensimmäisessä osassa rantaan huuhtoutuu hukkunut mies, jonka vyörärön ympärille on kiinnitetty köysi. Ei kai hukuttautuva ihminen sellaista lanteilleen sitoisi? No eipä tietenkään. Juttu ei ole niin yksinkertainen.

Toiseen osaan (Sisäpiirissä 2013, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) kustantaja vaihtuu Crime Timesta WSOY:hyn ja sarja saa samalla paremman kansikuvan. Ensimmäisen osan vanhahtava ulkonäkö ei sovi Stenin tarinaan ollenkaan. Sandhamnissa meri kimmeltää, aurinko paistaa ja ihmiset tepsuttelevat kesäsandaaleissaan. Talvisinkin saaressa on aistittavissa oma hienostunut tunnelmansa, joka ei ole tunkkaisen retrovärinen.

Kolmas ja neljäs osa muuttavat sarjan astetta synkemmäksi ja niissä Sten kietoo mukaan myös saaren menneisyyden. (Pinnan alla 2014 WSOY, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom ja Sotilaiden salaisuudet 2015, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom).

Rikosvyyhtien lisäksi sarjassa seurataan myös Thomaksen ja Noran yksityiselämän koukeroita. Thomas kantaa sisällään surua lapsensa menetyksestä ja Nora kärvistelee huonossa avioliitossa. Parhaat ystävät tukevat toinen toistaan ja lukija toivoisi, että he jossain vaiheessa muodostaisivat parin. Viides vielä suomentamaton osa, Juhannusmurha, antaa siitä jo vähän viitteitä....

Mukavan letkeistä ja viihdyttävistä jännitysromaaneista pitävälle lukijalle Viveca Stenin kirjat sopivat kuin purjehdusveneet Sandhamnin kesäparatiisiin. Varsinkin sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat kunnon pehmodekkareita. Sarja muistuttaa monella tapaa Agatha Christien jännäreitä. Kummassakin liikuskellaan varakkaan väen keskuudessa maailaismiljöössä ja syy murhaan löytyy aina yksilöstä, ei koskaan vallitsevasta yhteiskunnasta. Sekin on välillä oikein virkistävää!

Tartu näihin:

1. Jos pidät helppolukuisista jännäreistä.
2. Jos rakastat merta ja saaristoa.
3. Jos olet kyllästynyt pohjoismaisten rikoskirjojen yhteiskunnallisuuteen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti