maanantai 11. tammikuuta 2016

Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio

Enpä muista pitkään aikaan lukeneeni näin masentavaa teosta. Roman Sentšinin hehkutettu romaani (2015 Into, suom. Kirsti Era) Jeltyševin perheestä ei mieltä ylennä. Mutta ei sen lukeminen toisaalta kadutakaan, sillä Sentšinin teos tuntuu todelta – tällaista elämä venäläisissä maaseutukylissä varmasti oli ja on.

Jeltyševin nelihenkisellä perheellä menee kirjan alussa ihan hyvin. Isä Nikolai on miliisi, joka paimentaa juopuneita selviämisasemalla ja ansaitsee mukavasti lahjuksilla. Äiti Valentina työskentelee kirjastonhoitajana. Pojat ovat nuoria aikuisia: vanhempi melko lahjaton velttoilija ja nuorempi hieman aktiivisempi, muttei mikään järjen jättiläinen hänkään.

Nikolai kuuluu niihin ihmisiin, jotka pelaavat aina varman päälle. Hänen kohdalleen on kyllä tullut monenlaisia tilaisuuksia, mutta niihin tarttuminen olisi vaatinut riskinottoa. Nikolai on tyytynyt mieluummin kapeaan ja turvalliseen leipään. Välillä se vähän kaduttaa, mutta yleensä ei.

Jeltyševin perheen rappiokierre alkaa, kun Nikolai saa potkut työstään ja perhe häädön asunnostaan. Heidän on muutettava maalle, Tatjana-tädin helmoihin, rupuiseen ja vetoisaan mökkiin. Kyläläiset kyyläilevät tulijoita ja huijaavat minkä ehtivät. Elämä on kituuttamista vuodesta toiseen, eikä mihinkään ole varaa. Perheen tulevaisuus näyttää mustalta.

Ja musta on Sentšinin romaanikin. Edes huumori ei kevennä ahdistunutta tunnelmaa, niin kuin itäeurooppalaisissa kurjuuden kuvauksissa yleensä. Sentšin kirjoittaa Jeltyševin perheen rappiosta väkevästi ja kaunistelematta. Samanlaista raatamista ja nöyryytysten täyttämää on monen ihmisen elämä täynnä.

Sentšinin kirja on hyvä kuvaus myös siitä, kuinka nopeasti ja helposti toimettomuus ja piittaamattomuus tarttuvat ihmisestä toiseen. On vaikea olla iloinen, reipas ja aikaansaava, jos porukka ympärillä on apaattisen masentunutta. Kun kaikki on keskeneräistä, ei työhön tule ryhdyttyä. Kun tulevaisuus näyttää lohduttomalta, ei millään ole enää väliä.

Tartu tähän:

1. Jos haluat tutustua naapurimme nykykirjallisuuteen.
2. Jos venäläinen arkielämän kuvaus kiinnostaa sinua.
3. Jos inhoat positiivisuutta ja onnellisia loppuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti