Saku
Tuominen pukee sanoiksi uusimman kirjansa takakannessa sen, mitä moni ajattelee
törmätessään jälleen kerran yhteen luovuuskirjaan. Voi ei! Taasko yksi uusi
kirja lisää luovuudesta? Ei kiitos!
Tuominenkin vannoi, ettei koskaan kirjoittaisi aiheesta. Häntä kuitenkin rupesi ärsyttämään, kuinka väärinymmärretty käsite luovuus on ja haluaa tässä kirjassaan Luova järkevyys: arkisen luovuuden ylistys (2014 Otava) ravistella
luovuuteen liitettyjä vääriä merkityksiä ja tulkintoja.
Ensiksi
Tuominen ilmoittaa inhoavansa luovaa hulluutta, jonka perään huudetaan nykyään joka suunnasta. Luova hulluus on hänen mukaansa päämäärätöntä sekoilua. Järkevää luovuutta taas asioiden
tekeminen uudella erilaisella tavalla, joka on sen lisäksi tarpeellista eli järkevää. Ei hullua.
Tuomisen järkevä luovuus sisältää neljä osaa, jotka hän esittelee trendikkäästi hastag-merkin muodossa. Ensiksi on oltava kyky nähdä. Ihmisen on pysähdyttävä katsomaan ja
tunnistettava ongelmakohdat. Usein on helpompi olla näkemättä, vedota
kiireeseen ja tyytyä vanhaan. Jos ei näe, ei joudu ponnistelemaan yhtään
enempää.
Toiseksi
pitää olla halu tehdä. Ongelmien tunnistaminen ei riitä, ellei niihin tartuta
ja ryhdytä muuttamaan. Ja tässä on Tuomisen mukaan yksi organisaatioiden
suurimmista luovuuden esteistä. Innovaatiopajoja kyllä pidetään, työryhmiä
perustetaan ja raportteja laaditaan, mutta mikään ei koskaan johda mihinkään
konkreettiseen. Toimeen ei tartuta, henkilökunta tympääntyy ja organisaatioon
pesiytyy luovuudenvastainen meininki. No ei mikään ihme!
Tuomisen
mukaan luovuuden on tähdättävä aina siihen, että asiat tehdään vähän tai paljon
paremmin. Vähän paremmin tekeminen on arjen pienten asioiden fiksaamista ja
paljon paremmin tekeminen taas asioiden dramaattisempaa muuttamista paremmaksi.
Ongelma on vain siinä, ettei lopputuloksesta koskaan tiedä. Voi olla, että
tilanne muuttuu paremmaksi, mutta yhtä hyvin voi olla, että metsään menee ja
siksi on niin paljon helpompaa pysyä paikoillaan. Pessimisti ei pety.
Tuomisen
kirja ei ole ollenkaan ärsyttävä kirja luovuudesta. Se on hyvällä tavalla
yksinkertainen ja maanläheinen. Se on helppolukuinen ja mukaansa tempaava.
Siinä todetaan kannustavasti, ettei luovuus ole mikään luonteenpiirre, eikä
kuulu pelkästään organisaation luovuusyksikölle. Jokainen meistä on luova. Jos vain esteet uskalletaan
karsia edestä. Ja tämä kirja toden totta auttaa niiden raivaamisessa. Eiköhän laiteta hihat heilumaan?
Mutta
miksi ihmeessä kirjan kannessa on kärpänen? Pörräävän ötökän kuva liittyy sekin
olennaisesti luovaan järkevyyteen. Ja yleisiin miestenvessoihin. Ja
hygieniaongelmiin. Lue itse, niin sinäkin tiedät, mistä on kyse!
Tartu
tähän:
1.
Jos inhoat työpaikkasi innovatiivisia luovuuspajoja.
2.
Jos haluat oppia tekemään jotain toisin.
3.
Jos luulet tietäväsi, mistä luovuudessa on kyse.
Kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka luovuusoppaita tosiaan on kirjoitettu yksi jos toinenkin. Olen päättänyt, etten osta enää yhtään self help -teosta, mutta aina jostain kirja-alesta tarttuu uusi mukaan :)
VastaaPoistaMinäkin olen jäänyt self help-opaskoukkuun. Vaikka osa niistä on höyhenenkevyttä hömppää, on niitä viihdyttävä lukea. Nämä Tuomisen kirjat ovat parhaimmasta päästä ja innostavat kummasti, vaikka kuinka vannoisi, ettei innostu. Jos et raaski ostaa, lainaa kirjastosta :)
PoistaEn ole tätä kirjaa vielä lukenut, mutta vinkin kautta kävin läpi Tuomisen tekemän pp-esityksen. Olen kesällä lukenut luovuuteen viittaavia kirjoja ja pohtinut asiaa työyhteisön kannalta. Viimeisin kirja oli Alf Rehnin kirja "Vaaralliset ideat" (2012, pokkarina 10e). Tein aiheesta blogikirjoituksen viikolla: http://ollintuumailut.blogspot.fi/
VastaaPoistaAlf Rehnin Vaaralliset ideat on ihan mahtava, kuten tämä Tuomisenkin kirja. Minä tuumailen näitä luovuusasioita myös työyhteisöjen kannalta, koska sitä on ollut vuosien varrella mukana monenlaisissa yhteisöissä, joista toiset luovuuden kannalta hedelmällisiä ja toiset eivät niinkään. Molemmista on kuitenkin oppinut paljon.
PoistaKiitos myös blogilinkistäsi - käyn lukaisemassa tuumailujasi :)