Nobel-kirjailija
J.M. Coetzeeta pidetään vaikeana kirjailijana ja ihan syystä. Hän ei lukeudu
yksiselitteisten ja helposti lähestyttävien tarinoiden kertojaksi. Hänen
kirjallisissa maailmoissaan käsitellään isoja filosofisia teemoja, jotka vielä kaiken kukkuraksi piilotetaan vertauskuvien alle.
Myös kirjallisuudentuntemus on eduksi, sillä
usein hänen allegorioissaan viitataan maailmankirjallisuuden aikaisempiin
teksteihin, mytologioihin ja taruihin. Coetzeen tuotanto ei ole väsyneen
lukijan kirjallisuutta, sillä hänen teoksiinsa pitää jaksaa keskittyä.
Myönnän,
etten itsekään ole aina ollut niin kovin innostunut Coetzeesta. Hän on toki
taitava kirjoittaja ja kaikki palkintonsa ansainnut, mutta silti jotain on
jäänyt uupumaan upeasta ja täydestä lukuelämyksestä. Olin jo valmiiksi
epäileväinen, kun avasin hänen uusimman suomennoksensa Jeesuksen lapsuus (2014
Otava, suom. Markku Päkkilä), mutta tällä kertaa tarina vei mukanaan.
Jeesuksen
lapsuus kertoo miehestä ja pojasta. He ovat jostain syystä joutuneet jättämään
kotimaansa ja saapuvat uuteen vieraaseen maahan meren takaa. Poika ei ole
miehen oma. Hän huolehtii pojasta, koska pojan äiti on kadonnut, eikä tällä ole
ketään muutakaan.
Uudessa
maassa heille annetaan uudet nimet ja sitä kautta uusi identiteetti. He saavat
vaatimattoman asunnon ja mies saa töitä satamasta. Kaikki vaikuttavat
ystävällisiltä, mutta kuitenkin oudon etäisiltä. Kukaan ei naura, kiihdy tai
innostu. Kaikki ovat suopeita ja hyväntahtoisia. Kukaan ei korota ääntään.
Kaikki on kummallisen apaattista ja vetelää.
Voisi
helposti ajatella, että maailma, jossa kaikki ovat aina ystävällisiä toisilleen,
olisi ihana paikka elää. Ei riitoja, ei sotia, ei väkivaltaa. Coetzee kuvailee
kirjassaan meille tällaisen maailman, eikä se näyttäydykään unelmien
yhteiskuntana, vaan keinotekoisuudessaan ja tunteettomuudessaan suorastaan kammottavalta.
Coetzee
pohdiskelee kirjassaan sitä, riittääkö pelkkä hyvä tahto tyydyttämään
inhimilliset tarpeet. Pystyykö ihminen elämään ilman suuria tunteita? Onko
pakotettu harmonia paras mahdollinen vaihtoehto kenenkään kannalta? Miten
yhteisössä kohdellaan niitä, jotka kyseenalaistavat vallitsevan ajattelutavan?
Coetzeen monitulkintainen teos jättää jälkeensä hyvänlaisen hämmennyksen.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat pohdiskella lukiessasi isoja kysymyksiä.
2.
Jos pidät oudoista maailmoista.
3.
Jos haluat tutustua tulevaisuuden klassikkoon.
Coetzee on kyllä yksi lempikirjailijoistani ja tämä kuulostaa mielestäni hyvältä! Täytyykin katsella jos kirjastossa sattuisi eteeni.
VastaaPoistaCoetzeen myöhempien teosten salaperäisyys on niin kiinnostavaa. Tuo suomalaisen kirjan kansi on mainio. Tuntuu ihan siltä, että Coetzee pitäisi siitä sen huumorin vuoksi. Minulla on englanninkielinen pehmeäkantinen kirja, jonka kannessa on vanha valokuva ihmisistä puistossa.
VastaaPoistaKäytit osuvaa adjektiivia luonnehtiessasi Coetzeen teoksia. Ne ovat tosiaan jollain tavalla salaperäisiä, mystisiä kudelmia, jotka eivät heti avaudu. Kansikuva on minustakin onnistuneen hämmentävä!
Poista