Kun
uutta pohjoismaista jännityskirjailijaa hehkutetaan takakannessa ja sivuliepeissä ylenpalttisen
runsaasti, epäilykseni heräävät joka kerta. Voiko teos olla oikeasti noin hyvä?
Tällä kertaa superlatiivit
lunastivat lupauksensa: Camilla Greben jännäri Kun jää pettää alta (2017
Gummerus, suom. Sari Kumpulainen) on
taitavasti rakennettu psykologinen murhamysteeri, jota oli vaikea laskea
käsistään.
Viisikymppinen
tukholmalaispoliisi, Peter Lindgren, hälytetään kaupungin hienostoalueelle.
Halpavaateketju Clothes&Moren toimitusjohtajan Jesper Orren omakotitalosta
on löytynyt naisen tunnistamattomaksi runnottu ruumis. Murha on tehty
harvinaisen raa’asti: naisen pää on leikattu irti ja asetettu pystyyn ruumiin
viereen. Toimitusjohtaja Orre on kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Peter
saa tutkintaan avukseen Hannen: naisen, jonka kanssa Peterillä oli rakkaussuhde
kauan sitten ja jonka hän on yrittänyt unohtaa. Kuusikymppinen Hanne kituu onnettomassa avioliitossaan ja miettii ahdistuneena diagnoosia
parantumattomasta sairaudestaan. Parin kohtaaminen nostaa vanhat muistot ja
unelmat pintaan.
Peterin
ja Hannen lisäksi romaanin kolmas keskeinen hahmo on parikymppinen Emma,
Clothes&Moren myymälätyöntekijä. Pari kuukautta ennen murhaa Emman elämä on
ollut täydellisen ihanaa. Hänen salasuhteensa Jesper Orren kanssa on edennyt
siihen pisteeseen, että suhteen virallistaminen on vain ajan kysymys. Pian Emma
voisi esiintyä lehtien palstoilla Jesperin nuorena kihlattuna. Jesperin
katoaminen syöksee Emman epäilysten ja vainoharhojen syvyyksiin.
Vaikka
Greben romaanissa ratkaistaan koukuttavasti murhaa, siinä käsitellään myös
poikkeuksellisen paljon päähenkilöiden psyykettä. Peter, Hanne ja Emma ovat
kaikki lapsuudessaan vahingoitettuja, rikkinäisiä ihmisiä, joista kukin koettaa
omilla keinoillaan selvitä elämästä vahingoittumatta enempää. Usein se tarkoittaa
sitä, ettei itselle uskalleta edes toivoa parempaa, ja kun onni sitten seisoo
edessä, ei siihen uskalleta tarttua. Ja joskus menneisyys on satuttanut niin,
ettei siitä selviä.
Grebe
on rakentanut juonensa taitavasti ja loppuratkaisu yllättää. Minun on ainakin
myönnettävä, että astuin kirjailijan ansaan, enkä osannut aavistaa yhtään,
miten tarina päättyisi. Kun tekijä onnistuu huijaamaan minua tuolla
tavoin, olen tyytyväinen. Huiputetuksi tuleminen on jännäreissä parasta.
Huom!
Vaikka kirjan murha on raaka, se ohitetaan nopeasti. Näin ollen teos sopii
hyvin myös heikkohermoisille.
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät psykologisesta jännityksestä.
2.
Jos haluat tulla huijatuksi.
3.
Jos haluat tutustua uuteen lupaavaan pohjoismaiseen jännärikirjailijaan.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut
vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti